Kategoria: Yleinen

Miltä nyt tuntuu? Miten kisat menivät? Mikä oli omassa suorituksessasi parasta? Kaikkien odottamia, mutta tilanteessa aina muka yhtä yllättäviä kysymyksiä, joihin voi joko antaa yhtä ennakoitavan vastauksen tai sitten harjaannuttaa itsensä ammattimaiseksi myös tällä urheilun osa-alueella.

Pakollinen paha vai kakkupala

Urheilijat tietävät, ettei urheilijan työ rajoitu vain urheilemiseen, kisasuoritus on vain pidemmän työrupeaman hännänhuippu, ja että haastattelukysymyksiin joutuu joskus vastaamaan ennen kuin omat ajatukset ovat ehtineet asettumaan. Urheilemisen lisäksi urheilijoilta odotetaan nykyään monenlaista edustamista ja vaikka itsestään kertominen medioissa on arkipäiväistynyt, itsensä ilmaiseminen sanallisesti ei kaikista tunnu silti luontevimmalta. Toisinaan haastattelu iskee taas varmemmillekin vastaajille ennen kuin adrenaliini kisasuorituksen jälkeen tasaantuu tai tuntemukset tuloksia kohtaan ovat löytäneet paikkansa. Piti haastattelutilanteista tai ei, niistä on mahdollista suoriutua kunnialla, sillä vastaamistaidoissa on jokaisen mahdollista kehittyä.

Kun vastaamiseen saa turvallisen rutiinin ja omaan taitoon vastailla voi luottaa, ei haastattelutilanteita tarvitse jännittää, fiilis omista kommenteista jää haastattelun antamisen jälkeen positiiviseksi ja tiedät kommenttiesi tukevan sitä, millainen urheilija haluat ääneen puhuessasi olla. Selkeät vastaukset antavat sinusta selkeän kuvan ja myös muut lajista kiinnostuneet lukevat tai kuuntelevat vastauksiasi mielenkiinnolla.

Vinkit hyvään hastatteluun

Haastattelijoita ja haastateltavia on monenlaisia, mutta oli alustana sitten lumi ja jää, afaltti tai parketti, urheilijahaastatteluita tehtäessä haastattelijoiden esittämät kysymykset ovat usein lajista riippumatta samankaltaisia. Tämä antaa mahdollisuuden ennakoida eteentulevia kysymyksiä ja valmistautua suoriutumaan tästäkin urheilun osa-alueesta taidokkaasti.

Haastatteluiden tekeminen on kiinnostavaa puuhaa ja haastatteluita työkseen tekevänä kohtaa paljon erilaisia vastaajia. Osa suullisesti annetuista haastatteluista kirjataan ylös ja julkaistaan tekstipohjaisilla alustoilla, kuvateksteinä tai liitetään tiedotteisiin. Parhaimmistoa ei tarvitse julkaisua varten muotoilla, vaan niissä on lähes välimerkitkin kerrottuna, ja toisinaan joutuu taas todella miettimään, mitä joku haluaa vastauksellaan sanoa. Joskus vähäsanaisten vastausten lisäksi päätyy kertomaan haastattelijan omia havaintoja vastauksen antajasta. Haastatteluiden antaminen käy puolestaan oman kokemukseni mukaan helpommaksi joka haastattelulla. Tietoisesti annetut haastattelut saavat oivaltamaan omia onnistumisia ja tukevat parhaillaan jopa kehittymistä omassa lajissa.

Opin ja kokemuksen pohjalta olen koonnut muutaman vinkin hyvän urheiluhaastattelun antamiseen:

1. ‎Suhtaudu kilpailupäivään aina sillä ajatuksella, että sitten KUN minua haastatellaan. Jossittelu johtaa myös haahuileviin haastatteluvastauksiin. Kun haastattelun mahdollisuus on mielessäsi pieni, myös valmius aivoissasi jää vähäiseksi. Vastaavasti, kun ajattelet haastattelun tulevan, myös ajatuksesi ovat virittyneinä haastattelun tullen. Tee mielessäsi poimintoja kisapäivästä; huomioi kisapäivän tunnelmaa ja omia mietteitäsi, tiedosta, mitkä asiat kiinnittävät huomiosi ja mieti, mitä vastaisit haastatteluun juuri siltä päivältä. Tee näin joka kerta, joka tapauksessa, ja pian se on jo automaattista.

2. ‎Muista, että aika on sinun puolellasi. Kun haastattelija esittää sinulle kysymyksen, sinun ei ole pakko vastata heti samalla sekunnilla. Tuntiessasi huomion olevan suunnattuna sinuun, muutama sekuntikin tuntuu pitkältä ajalta. Todellisuudessa pieni hiljainen hetki on vain silmänräpäys. Vedä henkeä, mieti kysymys uudelleen läpi mielessäsi tai toista se ääneen. Tällä aikaa ajatuksesi asettuvat ja aivot tekevät työtä vastauksen muotoilemiseksi. Haastattelija haluaa sinulta vastauksen, joten voit hyvin antaa sen jäsenneltynä. On myös OK pyytää haastattelijaa toistamaan kysymys.

3. ‎Muista, että haastattelija on sinun puolellasi. Kuten sanottu, haastattelija haluaa kuulla vastauksesi, oli sen sisältö mitä vain. Haastatteluissa harvemmin on myöskään oikeita ja vääriä vastauksia ja sinä olet aina asiantuntija omaan kokemukseesi! Haastattelua antaessasi, älä keskity haastattelusi loppuyleisöön, vaan ajattele olevasi jutulla vain haastattelijan kanssa, jolloin tilanne voi tuntua rennommalta.

4. ‎Vastaa aina kokonaisilla lauseilla. Tämä helpottaa kuulijaa ja antaa sinusta asiallisemman kuvan, mutta pelaa myös aivoillesi aikaa prosessoida vastausta. Esimerkiksi:  Haastattelija: ”Mikä on ollut parasta kisapäivässä?” Urheilija: ”Parasta kisapäivässä on ollut…”
Vastauksille ei ole valmiiksiannettua mittaa, mutta tarinoi vain niin pitkästi, että saat pointtisi kerrottua. Rönsyilevää ajatuksenvirtaa on hankala seurata ja hyvätkin huomiot hukkuvat, kun kuulijan huomio herpaantuu. Muista myös päättää lauseesi.

5. ‎Harjoittele kotona. Vaikka et voi päättää, ”miltä nyt tuntuu” tai tietää ennakkoon kilpailujärjestelyiden huolellisuutta, voit silti miettiä ennakkoon, miten ilmaisisit ajatuksiasi erilaisissa tilanteissa. Mielipiteesi on omasi, mutta voit aina valikoida, miten sanasi asettelet! Peilille puhuminen on pölyttyneen kuuloinen ohje, mutta pitää yhä paikaansa hyvien ohjeiden listalla! Puhuessasi ääneen, totut oman äänesi kuulemiseen, opit ottamaan kuulemasi puhevinkit aktiiviseen käyttöön ja lisäksi ääneen puhuminen pakottaa abstraktit ajatukset jäsennellyiksi lauseiksi ja harjaannuttaa näin ajatusten muoutumista selkeiksi kommenteiksi myös haastattelutilanteen tullen. Haastatteluvastausten harjoitteluun pätee samat asiat kuin minkä tahansa asian harjoitteluun – kun lihasmuistissa ja mielessäsi on selkeä kaava, onnistut todennäköisemmin epätyypillisemmissäkin olosuhteissa, yllättäviä tilanteita kohdatessasi tai silloinkin kun ei ole se paras päivä.

Ylläolevat vinkit on annettu silmällä pitäen tilanteita, joissa annat haastattelua suullisesti. Lupaaminani +2 vinkkeinä erityisesti puhetilanteisiin paljastan kaksi opiskeluaikoinani nappaamaani tärppiä, jotka toimivat joka ikinen kerta, joka tilanteessa. Näistä ensimmäisenä artikulaation tärkeys. Avaa suutasi ja lausu sanat loppuun saakka – kuulostaa pätevältä ja tuntuu selkiyttävän sisältöäkin. Omaa artikulaatiotasi sekiytät sillä, että lausut kaikki vokaalit huolellisesti! Puhekielessä aeiouyäö tulee toisinaan nielaistua, mutta niiden huolellinen ääntäminen tuo ryhdin kaikkiin sanoihin ja tekee puheesta helpommin seurattavaa. Toisekseen, keskity puhuessasi aina siihen, mitä olet sanomassa sen sijaan että eksyisit miettimään, miten asian sanoisit. Kun keskityt sisältöön, muoto löytää kyllä uomansa!

Aurinkoista pääsiäisen aikaa ja haastattelemisiin!
– Kaisu Tomperi
STUL, viestintäkoordinaattori
Puheviestintä, FM

Ps. Jos haluat olla valmistautunut tanssiurheilija, Suomen Tanssiurheiluliiton päivitetyistä tulostiedotusohjeista voit löytää ne kysymykset, jotka STUL:n urheilijahaastatteluissa kisapaikoilla esitetään!

Tanssia ja viestintää tanssiurheilun lajiliiton liikkuvasta toimistosta. Viestintäkoordinaattorin pohdintoja STUL:n blogissa joka kuun 20. päivä.

Osallistu keskusteluun liiton Facebook-sivulla!

Taas on löytynyt voittajia latinalaistanssien suomenmestaruuskilpailuissa. Tähän alkuun vielä lämpimät onnittelut kaikille osallistuneille – olette jokainen voittajia. Kuten järjestäneen seuran Markku Luttinen viittasi tervehdyksessään käsiohjelmassa, jo pelkkä heittäytyminen arvosteltavaksi on kiitoksen ja palkinnon arvoista. Erityiset onnentoivotukset kaikille luokkavoittajille ja Suomen mestareille! Tanssiurheilu on rankka laji – jokainen kilpailutilanne on erilainen ja ainutlaatuinen, kisamiljöö, yleisö – ja ennen kaikkea tuomarit – ovat erilaisia kilpailusta toiseen.

SM-kilpailun jälkeen Jussi Väänäsen Facebook-seinällä käytiin keskustelua tuomaroinnista. Keskustelu pysyi asiallisena, vaikka siinä olikin havaittavissa ihmetystä tuomarityöskentelyn laadusta. Kompetenssini ei riitä arvioimaan suorituksia, ja siitä voin olla vain iloinen – kilpailu näytti olevan kovaa  kaikissa luokissa – mutta haluan silti heittää lusikkani tähän soppaan.

Liiton hallintoa kohtaan käytiin kovaa keskustelua ja kritiikkiä 2015 kevätkesällä. Monista virheistä on opittu ja rakenteiden läpinäkyvyyttä on parannettu mm. tuomarivalintatyöryhmän perustamisen myötä. Tuomarivalintatyöryhmän tehtäväksi on annettu etsiä kutsuttavaksi ranking-kilpailuihin tuomareita, joilla on kansainvälistä kokemusta WDSF-kilpailuista, jotka tunnustetaan osaavina ja ammattimaisina toimijoina ja jotka edustavat mahdollisimman laajasti eri koulukuntia vakio- ja latinalaistanssien kentällä. Pidän tätä hyvänä toimintatapana, joskaan työryhmän toiminta-aikanakaan emme ole välttyneet keskusteluilta koskien eturistiriitoja, valmennussuhteita, läheisiä ystävyyssuhteita. Ympyrät ovat loppujen lopuksi kuitenkin pienet eikä näiltä ristiin käymisiltä voitane välttyä. On ollut selvää, ja odotettavissakin, että eri näkemyksiä edustavat kansainväliset tuomarit painottavat suorituksissa erilaisia asioita. Hajontaa tuomarimerkinnöissä on ollut nähtävissä myös viimeisen parin vuoden aikana – kuten aina ennenkin. Mestarit on kuitenkin aina saatu kruunattua, ja uskoisin, että mestareista on usein vallinnut hyvin laaja yksimielisyys koko kentällä.

SM-kilpailujen jälkeen käydyssä Facebook-keskustelussa kuitenkin näyttäytyi epäluottamus tuomareiden työskentelyä kohtaan. Joko on niin, että tuomarit näkivät parien suorituksia aivan eri silmin, tai sitten tuomareita epäiltiin rivien välissä jostain muusta. Facebook-keskustelussa sivuttiin useissa kommenteissa latinalaistanssien perustekniikan häviämistä, arviointikriteerien käyttöä ja näillä perusteilla annettuja sijalukuja. Oliko siis niin, että valitut tuomarit eivät olleet tilanteen tasalla? Lukiessani kommentteja en voinut välttyä ajattelemasta sitä, että kirjoittajat olivat sitä mieltä, etteivät tuomarityöryhmän kutsumat tuomarit siis ehkä olleetkaan sitä parasta a-luokkaa?  Kilpailun suomalaistuomari kommentoi hyvin: jokaisen tuomarin pitää pystyä seisomaan omien arvostelujensa takana. Jos niistä häneltä kysytään, hänen pitää pystyä vastaamaan miksi on toiminut niin kuin on toiminut.

Olen arvostamani ammattilaisen, valmentajana ja tuomarina toimivan Harri Antikaisen kanssa puhunut tästä useasti: arviointikriteerien pitää olla selvillä kaikille – sekä tuomareille (huomaa STUL:n ja WDSF:n käyttämien kriteereiden erot) sekä myös urheilijoille. Tämä on tuttua koulumaailmasta: sekä opettajan että oppilaan tulee tietää arviointiperusteet. Opettajan tulee arvioida kriteereiden mukaisesti, ja oppilaan tulee tietää mitä häneltä odotetaan. Avatut kriteerit ja sitä kautta avoin tuomarityöskentely voisi olla tie kohti avoimuutta: oikeuslaitoksen tuomarinkin tulee pystyä perustelemaan työnsä. Antikaisen kanssa käydyissä keskusteluissa olemme myös todenneet, että tuomarikeskustelut kilpailujen jälkeen olisi erinomainen tapa muokata toimintakulttuuria. Tuomarin on pystyttävä perustelemaan toimintansa urheilijalle ja avattava oma näkemyksensä kriteerien käyttämisestä. Ensisijaisesti tuomari ei ole vastuussa työstään muille kuin urheilijoille – kukaan muu meistä ei ole ollut arvosteltavana.

SM-kilpailussa käytettiin 7 tuomarin paneelia. Kuten Erik Hento ilmaisi Väänäsen sivulla kommenttien määrästä, ”the more the merrier”, sama pitää paikkansa tuomarien määrän suhteen. Ranking-kilpailuissa tuomaripaneelin tulisi olla riittävän laaja – 5 tuomaria on kansainvälisesti tarkastellen todella vähän. GP/SM-kilpailuilla on merkitystä liitolle ja  urheilijoille edustuspaikkojenkin takia – ja siitä syystä ne on järjestettävä nimenomaan urheilija keskiössä. Ymmärrän seurojen taloustilanteen ja kilpailujen järjestämisen ansaintatarkoituksessa, mutta kapea paneeli ei tarjoa urheilijalle välttämättä parasta. Kenties liiton tulee tarkastella tulevaisuudessa kustannusrakennetta näiden kilpailutapahtumien osalta. Käytössä oleva tuomarointitapa on nykyisten kilpailusääntöjen mukainen. RS-lajeissa on siirrytty jo kansallisestikin uuteen tuomarointijärjestelmään – sen tuleminen kansallisesti käytettäväksi VL-lajeissa edellyttää vielä tekstimuutoksia ja valmiuksia tuomaroinnin kehittämiseen.  Tekniset valmiudet järjestelmän käyttöön on melko helposti saavutettavissa, koulutettuja tuomareitakin löytyy ja moni kanssani keskustellut urheilija on kertonut, että AJS:n myötä myös omat parannusta ja kehittymistä vaativat tanssin osa-alueet nousevat hyvin esille ja harjaannutettaviksi.

Pari vuotta sitten kansallisessa tuomarikongressissa käytiin keskustelua siitä, miksi joku haluaa olla tuomari. Kommentteja oli laidasta laitaan. Joku halusi vaikuttaa siihen, miten hyvä tanssi tulkitaan. Toinen halusi noudattaa annettuja ohjeita ja kriteerejä parhaalla mahdollisella tavalla. Kolmas halusi saada vaikuttaa. Keskustelun klausuulina todettiin kuitenkin, että vain annettujen kriteerien noudattaminen on oikea tapa arvostella toisen tekemää työtä. Mittanauhan ja sekuntikellon puuttuessa subjektiivisuudelta ei voida välttyä, mutta kriteerikeskustelun myötä sitä voidaan ohjata tai rajoittaa. Mielivallan, vaikutusvallan tai myydyn vallan käyttö ei ole asiallista. Tuomariksi kutsuttaessa lienee ottaa hyväksi käytänteeksi eettisistä toimintatavoista muistuttaminen. Kilpailujohtajat – ainakin Suomessa – osaavat muistuttaa tuomareita heille uskotusta tehtävästä.

Tuomarityöskentelyyn liittyy joskus epäilyjä manipuloinnista. Väite on huomionarvoinen, mutta vaarallinen – ilman perusteita näitä väitteitä ei tule esittää. Jatkuvalla eripuralla emme toimi kuten opetamme – kunnioitus, arvostus ja hyvät käytöstavat ovat keskeisiä tanssiurheilun arvomaailmassa.  WDSF:n Task Force, jossa on myös suomalaisedustajana Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEK:n pääsihteeri Harri Syväsalmi, on jo parin vuoden ajan pyrkinyt  manipulaation ja siihen liittyvien kytkentöjen kitkemiseen tanssiurheilusta kansainvälisellä kentällä. Task Forcen tutkimus perustuu todennettuihin asioihin, ei luulopuheisiin. Näin meidän tulee toimia kotimaassakin. Jos luulot voi muuttaa todeksi, asia tulee tuoda ehdottomasti STUL:n riippumattoman kurinpitovaliokunnan käsiteltäväksi tai tehdä ilmoitus SUEK:n Ilmo-palveluun.

Jatkakaamme siis keskustelua tuomaroinnista, kuten myös kilpailujärjestelmän kehittämisestä VL:n osalta. Kannustakaamme kuitenkin kaikkia lattialla itsensä arvioitavaksi asettavia urheilijoita tasapuolisesti. Jokainen heistä on kovan työn jälkeen kiitoksensa ja kannustuksensa ansainnut. Kukin tekee parhaansa.

Tulossa on Open Forum –tilaisuus, jossa käsittelemme ajankohtaisia asioita. Tule paikalle tai seuraa streamia. Kutsu tulee seuroille ja nettiin lähipäivinä.

Kaikella ystävyydellä,

Leena Liusvaara

STUL ry, puheenjohtaja