Kategoria: Blogi

Hyvät seuratoimijat,

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Sari Virralta on tullut jo tietoa vuoden 2021 seuratukihausta. Tällä vuodelle on tulossa tosi hyviä uudistuksia, mm. suurin haettava summa nousee 25 000 euroon ja tukea voi hakea vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen tukemiseen. Seuratuen haku on viikoilla 46-50 ja hakuohjeet julkaistaan ministeriön verkkosivulla ennen haun avautumista. Haku tehdään sähköisesti Suomisport -palvelussa.

Liikunnan aluejärjestöt käynnistävät tällä viikolla yleiset seuratuki-infot. Suurin osa infoista pidetään etänä. Tässä linkki, josta näette oman alueenne infojen aikataulut. Kannattaa ehdottomasti ilmoittautua mukaan. Lue lisää infotilaisuuksista aluejärjestöjen sivulta (avautuu toisessa verkkopalvelussa).

Muistattehan, että voitte varata myös ikioman seurainfon ja/tai sparrauksen joko minulta, Tanssiurheiluliiton seurakehittäjältä tai/ja alueenne liikuntajärjestön seurakehittäjiltä. Jos olette suunnittelemassa seurojen yhteishanketta, on viisasta, että kaikki seurat ovat mukana tuossa tapaamisessa. Tämä on seuroille maksutonta, olipa sparraajana liiton tai aluejärjestön seurakehittäjä.

Seuratuen hakuprosessi etenee siten, että kun olette jättäneet oman hakemuksenne määräajassa, minä, liiton seurakehittäjänä luen kaikki Suomen Tanssiurheililiiton alaisten seurojen seuratukihakemukset ja annan niistä oman lausuntoni. Sen jälkeen alueellinen työryhmä antaa ko. alueen hakemuksista oman lausuntonsa. OKM:n asiantuntijat tekevät lopulliset päätökset.

Minulla on nyt kokemusta kolmen vuoden hakuprosessista ja sen aikana tehdyistä seuratukihakemuksista. Yleisesti ottaen hakemukset ovat olleet hyviä. Toteutuessaan suunnitellusti hankkeilla kehitetään ja edistetään lasten ja nuorten liikuntaharrastusta ja sitä kautta myös seuran omaa jäsenhankintaa. Toiminnallisilla hankkeilla kehitetään ja vahvistetaan seurojen tunnettuutta, alueellista verkostoitumista ja yhteistyötä eri organisaatioiden kanssa sekä seurojen omaa sisällöllistä ja rakenteellista toimintaa. Palkkaushankkeilla lisätään vahvuuksia seuran operatiivisen toiminnan ja hallinnon vahvistamiseen ja kehittämiseen, viestintään, markkinointiin sekä ohjaajaresursointiin.

Suurimmat haasteet hakemusten valmistelussa ja dokumentoinnissa liittyvät hankeen vaikuttavuuden mittarointiin ja arviointiin sekä toiminnan vakiinnuttamiseen hankeajan jälkeen. Kaikissa hakemuksissa ei ole tohdittu tarkkaan miettiä, miten jo hankkeen valmisteluvaiheessa otetaan huomioon, että hanketuella kehitetty toiminta jää konkreettisesti elämään ja miten se mahdollisesti vahvistuu ja kehittyy. Sama haaste liittyy myös palkkaushankkeisiin. Miten hankkeen suunnittelussa ja sen aikana toimitaan ja varmistetaan, jotta taloudelliset resurssit riittävät palkan maksuun, kun hanketuki päättyy.

Esitänkin, että suunnitteluun, vaikuttavuuden arviointiin, budjetointiin sekä toiminnan jalkauttamiseen ja vakiinnuttamiseen liittyviin kysymyksiin käytetään riittävästi aikaa. Tässä yhteydessä toimii hyvin vanha sanonta ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Ja kuten aiemmin mainitsin, tulemme alueen seurakehittäjän kanssa teitä mieluusti sparraamaan.

Toivon kaikille parasta mahdollista loppusyksyn aikaa.

Terveisin

Katriina Lahti
seurakehittäjä
katriina.lahti54 (ät) gmail.com
050 559 5358

Olihan virkistävää viettää liiton strategiapäiviä Helsingissä 7. – 8.8. ihan kasvokkain, samassa tilassa ilman luureja päässä. Muutama liittohallituksen kokoukseen kutsun saanut osallistui matkojen päästä etänä, mutta Teamsin kautta saatiin yhteydet toimimaan.

Ihan keskeisin keskustelunaihe oli liiton organisaatiomuutoksen vaihe. Vuoden 2019 lopulla alkoi organisaatiomuutoksen suunnittelu yhdessä kehittämistyöryhmän kanssa, sekä ensin livenä, että myöhemmin keväällä verkon välityksellä. Hallitukselle esiteltiin organisaatiokaavion versio, josta käytiin erinomaisen runsasta lähetekeskustelua. Tärkeä muutos on tuottaa kentän palvelemisen parantamiseksi sellainen organisaatio, jonka keskiössä ovat toimialueet. Toimialueella tarjotaan palveluja kaikille STUL:n lajeille, tasapuolisesti, tasa-arvoisesti, asiantuntijajohtoisesti ja tehokkaasti. Lajien sisäiset koordinaatioryhmät, jossain tapauksissa hallitukset, kehittävät kunkin lajin kilpailutoimintaa, sääntöjä ja pohtivat lajin tulevaisuuden näkymiä. Liittohallituksen tehtävä on pääasiassa tarkastella toimialojen strategianmukaista toimintaa sekä huolehtia tasapainoisesta taloudesta.

Kevätkokouksen alkupuheenvuorossa avasin jäsenistölle tämän projektivaiheen organisaatiokaaviota. Se ei ole vielä valmis, ja hallitus päättää kehittämistyön tiekartasta seuraavassa kokouksessaan tulevana viikonloppuna. Suunnitelmissa on, että syyskokouksessa marraskuussa asia saataisiin päätökseen jäsenistölle.

Organisaatiomuutos ja talousarviosuunnittelu ovat tärkeitä myös siksi, että lajiliiton tulee pyrkiä ennakoimaan kaikin tavoin tulevaisuuden rahoitusmalleja mm. valtion yleisavustuksen osalta.

===

Liittohallitus kuuli kaikkien lajien, jaosten ja ryhmien akuuteimmat uutiset. Puheenjohtajiensa esittämänä saimme kuulla, mitkä ovat kriittisimmät kehittämistä kaipaavat asiat. Keskusteluissa ja puheenvuoroissa palattiin useasti liiton arvoihin:

Myönteinen – Rohkea – Vastuullinen – Kunnioittava -> Yhdessä.

Usein esitysten reflektointikeskusteluissa palattiin myös organisaatiouudistuksen kaavioihin. Monet asiat saadaan selkiytettyä korjaamalla palvelutoimintoja paremmiksi.

===

Elämme muuttuvassa maailmassa, jossa yhteisöllisyys ja osallisuus ovat tärkeitä arvoja. Korona-aika on yhdistänyt ihmiskuntaa eri tavalla kuin ennen. Viruksen vaikutukset mm. tanssiurheilutoimintaan Suomessa ja ulkomailla ovat olleet mittavat. Kilpailutoiminta on ollut seisahduksissa ja vasta kesällä on päästy treenaamaan yhdessä. Vakio- ja latinalaistanssien osalta kansainväliset kilpailut käynnistyvät hitaasti ja kansainvälinen ranking-lista on jäädytetty toistaiseksi. Myös WRRC on ilmoittanut loppuvuoden kisatauosta.

Kilpailutoiminnan uudelleen käynnistäminen on kuitenkin akuuteimpia asioita kotimaassa. Liittohallitus vahvisti jäsenille lähetettävän ohjeistuksen kilpailujen ja tapahtumien järjestämiseksi. Koska koronatilanne ei ole ohi, ja edelleenkin kaikenlainen suojautuminen ja käsihygienia, sekä ehdottomasti oireisena kotona pysyminen, ovat osa normaalia arkeamme – myös tanssisaleilla – liittohallitus seuraa jatkossakin huolellisesti viranomaisten ohjeistuksia. Myös kilpailijoiden on hyvä tutustua liiton ohjeisiin kilpailujärjestäjille, sillä niissä on ohjeita, jotka vaikuttavat kilpailupäivän kulkuun.

===============

Kauden käynnistyessä uudelleen haluan myös muistuttaa liiton eettisistä ohjeista ja arvoista, jotka koskevat jokaista. Reilun pelin hengen on oltava kaikessa mukana. Ohjaava tukee ohjattavaa, kokenut auttaa noviisia, tietävämpi ohjaa kysyjää. Kukaan ei ole parempi toista – olemme eri vaiheissa kehittymisen kaarta oman rakkaan lajimme parissa. On erityisen tärkeää tunnistaa ne kohdat, jolloin valtaa ja auktoriteettia käyttävä osapuoli voi käyttää asemaansa väärin. Avuksi näihin tilanteisiin on kehitetty mm. valmentajan eettiset ohjeet, jotka ovat selkeät ja helppolukuiset. Liiton puheenjohtajana edellytän, että jokainen valmentaja ja ohjaaja, tanssilajista riippumatta, sitoutuu liiton eettisiin normistoihin kaikessa toiminnassaan. Vaikeissa asioissa voi yhteyttä ottaa mm. verkkosivuston etoleyksin.fi -kautta.

Kannustan urheilijoita, valmentajia ja tukijoukkoja avoimeen keskusteluun tanssiurheilun turvallisuudesta. Liittohallitus sai strategiapäivien yhteydessä kuulla myös SUEK:n pääsihteeri Teemu Japissonin raportin seksuaalisen häirinnän ja sukupuoleen liittyvän syrjinnän tilanteesta urheilussa. Syyskuussa, raportin julkaisun jälkeen saatte tietää, miten tanssiurheilulla tuossa SUEK:n organisoimassa kyselyssä meni.

=============

Pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta, pysytään terveinä, ja pidetään yhteyttä!

Tanssiterveisin,

Leena Liusvaara
puheenjohtaja

ps. Ottakaahan yhteyttä kouluihin. Vähitellen liikuntatuntien tanssitunnit saattavat jo olla koulun tiloissa mahdollisia. Ulkona voi myös aktivoida esi- ja alakoululaisia tanssiliikuntaan. Opettajat ottavat mieluusti asiantuntijoita, jos vain koronatilanne sen sallii. Monissa kouluissa kerhotoiminta on koronatilanteesta huolimatta avattu jo kerhotoiminnalle.

Ottakaa seuroissa myös hyöty irti syyskuussa käynnistyvän viihdeohjelman tuomasta kiinnostuksesta. Esitelkää omaa tanssilajivalikoimaanne, kutsukaa kokeilemaan avoimiin oviin, järjestäkää omia tähtitansseja jne. turvallisesti ja vastuullisesti.

Lue lisää:

• Eettinen säännöstö
• Vastuullisuusohjelma
• Valmentajan eettiset ohjeet

Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuneille! Onnea myös kaikille niille, jotka ovat koulunsa päättäneet ja valmistuneet jo aiemmin tämän ihmeellisen kevään aikana!

Onnea myös niille, jotka aloittavat tänään tai huomenna kesälomansa jatkaakseen opintoja jälleen syksyllä virkistyneinä ja levänneinä, valmiina tarttumaan uusiin tai entisiin haasteisiin. Ja niille, jotka ovat valinneet opiskelevansa omaehtoisesti läpi kesän saavuttaakseen omat tavoitteensa asettamassaan aikataulussa!

Onnea myös kaikille koulujen ja oppilaitosten opettajille ja rehtoreille ainutlaatuisen kevään aikana tapahtuneesta valtavasta digiloikasta, oppimisesta ja osaamisen kehittymisestä! Te olette tehneet sellaista historiaa, jota seuraavat sukupolvet tulevat hämmästellen ja kiitollisina muistelemaan: Kuinka yhteiskunta ei sittenkään täysin pysähtynyt, teidän ansiostanne.

**

Onnea kaikille tanssiurheilijoille, jotka olette pystyneet ottamaan taukoa, huoltamaan kehoa, kehittymään ja keskittymään normaalista poikkeaviin treeneihin ja pitämään yllä kuntoa samalla, kun nälkä päästä parketille on päivä päivältä vain kasvanut!

Onnea tanssiurheiluvalmentajille, jotka olette luovasti ja innovatiivisesti pitäneet yllä tanssijoiden motivaatiota ja kuntoa ja hyvää meininkiä olematta fyysisesti läsnä!

Onnea tanssiurheiluseuroille, jotka olette upeasti noudattaneet omassa toiminnassanne valitettavia, mutta tarpeellisia kokoontumisrajoituksia ja muita suosituksia ja ohjeita. Kevät on ollut teille vaikea, huoli seuran tulevaisuudesta on edelleen koko ajan läsnä, mutta ylpeydellä ja kiitollisina olemme liitossa saaneet seurata vastuullisuuttanne ja ymmärtäväisyyttänne osallistua yhteiskunnan kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin tämän meitä kaikkia koskettavan maailmanlaajuisen ongelman nujertamiseksi.

**

Maanantaina alkaa uusi aika. Se ei ala vielä täydellä volyymillä, sillä emme ole siihen yhteiskuntana vielä valmiita. Se kuitenkin mahdollistaa jo pientä toimintaa huomioiden edelleen voimassa olevat kokoontumisrajoitukset ja ohjeistukset.

Emme vielä tiedä, mitä heinäkuussa tulee tapahtumaan. Tai elokuussa. Tai syyskuussa. On vielä kovin paljon asioita, jotka pitävät tilanteen epävarmana ja muuttuvana. Reagoimme kaikki varmasti samalla tavoin: sitä mukaa.

Sillä siihen me olemme kaikki nyt tänä keväänä oppineet. Elämään tässä tilanteessa. Emme ole voineet elää huomista varten, sillä emme ole tienneet, mikä huomenna jälleen muuttuu. Emmekä ole voineet elää menneisyydessä, sillä sellaista maailmaa emme tule enää kohtaamaan uudelleen.

Onnea siis kaikille, jotka olemme eläneet tämän opettavaisen kevään, keränneet valtavaa elämänkokemusta, kohdanneet näkymättömän vihollisen, ja oppineet elämään siinä tietoisuudessa, että uhka on edelleen läsnä.

Ja kiitos terveydenhuollolle!

Auli Korhonen
etätoiminnanjohtaja
tanssiurheilun etäfani ja etänautiskelija
etäopiskelija etä-Suomen yliopistossa
etäyrittäjä ja oman elämänsä kokemuskonsultti

Vieraskynässä liikunnanohjaaja ja tanssija Saana Syrjämäki kirjoittaa omasta harjoittelustaan ja antaa myös hyviä treenivinkkejä muille.

Yksin harjoittelevan tanssijan rutiinit

Minulla oli suuri ilo saada pyyntö kirjoittaa omasta harjoittelustani tähän blogiin. Olen tällä hetkellä ilman vakituista paria ja sen takia kirjoitan erityisesti parittoman tanssijan rutiineista. Esittelen kokonaisuuden, jonka avulla koen saavani itsestäni ulos parhaan tanssijan. Olen hyödyntänyt samoja rutiineja myös harjoitellessani parin kanssa.

Minulla on suuri ilo työskennellä tanssin ja liikunnan saralla, joten viikoittainen aktiivisuuteni on korkealla riippumatta siitä, kuinka paljon laji- tai oheisharjoittelua tanssijana teen. Muistathan, että tapani ei ole se ainut oikea, mutta se sopii minulle. Oman tavan löytämiseksi olen hyödyntänyt ammattilaisten apua sekä tutkintojani liikunnanohjauksen, valmennuksen ja anatomian osalta. Olen iloinen, jos voin tarjota näkökulman, josta on hyötyä harjoittelussasi nyt korona-aikana ja tulevaisuudessa.

Kehittyäkseni tanssijana kiinnitän harjoittelussa huomiota seuraaviin asioihin:

1. Kehitän itseäni mukavuusalueen ulkopuolella!

Teen 1-2 kertaa viikossa kuormittavia, keholleni vieraita harjoituksia. Esimerkkinä hyppy- ja loikkaharjoitukset, toisen vieraan lajin tanssiharjoituksia, räjähtävän voiman kuntosaliharjoituksia tai kovia hiit-harjoituksia.

2. Harjoittelen lajinomaisesti yksin ja parin kanssa – vaikka minulla ei ole omaa paria!

Lajiharjoittelussa keskityn yksin harjoitellessani erityisesti tekniikkaharjoituksiin sekä pyrin kehittämään ymmärrystä omasta kehostani ja sen toiminnasta. Osallistun ryhmiin sekä otan säännöllisesti valmennusta opettajalta, jonka kanssa pääsen myös tanssimaan. Valmentajan kanssa laadittu suunnitelma lajiharjoittelun määrästä ja laadusta pitää motivaatiota yllä.

3. Huollan kehoani!

Teen viikossa 2-3 tuntia huoltavaa liikuntaa jo työni puolesta ja se on paras keino pitää huolta kehostaan kovan rasituksen alla. Kehonhuollossa teen joogaa, passiivisia ja aktiivisia venytyksiä sekä putkirullausta ja keppijumppaa.

4. Lihakset töihin lihaskuntoharjoittelulla!

Lihaskunto harjoittelulle annan aikaa 2 h viikossa. Keskityn erityisesti keskivartalon lihaksiin ja pyrin saamaan niille monipuolisia ärsykkeitä. Pakarat, yläselkä ja jalat ovat myös tärkeässä roolissa ja pyrin tekemään kokonaisvaltaisia liikkeitä, joissa kuormittuisi useita lihasryhmiä samanaikaisesti. Panostan harjoittelun laatuun ja tarvittaessa hyödynnän fysiikkavalmentajan apua säännöllisin väliajoin.

5. Pyhitän lepopäivät!

Pitänee myöntää, että tässä tulee mentyä monta kertaa metsään ja kunnolliset, keholliset lepopäivät jäävät väliin viikko toisensa jälkeen. Note to self – EI NÄIN!  Ole sinä viisaampi ja pidä kunnolliset lepopäivät, kaikesta hyvästä mitä teet et todennäköisesti saa parasta irti, jos et hyödynnä palautumista!

Nämä viisi kohtaa pyrin pitämään kirkkaana mielessä, kun haluan kehittyä tanssijana. Voin olla väärässä mutta ajattelen silti, että pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, kun tavoitellaan kehittymistä tanssijana.

Jos pidit kirjoitusta hyödyllisenä tai sinulle heräsi kysymyksiä, olethan minuun yhteydessä instagramissa tai facebookissa, niin jatketaan aiheesta!

Rakkautta ja Terveyttä toivottaen:
Tanssija Saana Syrjämäki

Löydät minut instagramista: @saanaemilija

Tanssiparien harjoittelukokemuksia covid-19 aikana

Covid-19 -virus on pysäyttänyt monen tanssijan normaalin harjoittelun. Kun tanssikoulut ovat kiinni ja ryhmätreenien pitäminen on kielletty, ovat tanssiseurat, valmentajat ja tanssijat keksineet uusia tapoja harjoitella. Yleisenä trendinä on näkynyt online-tuntien ahkera käyttö valmennuksessa.

Kysyin Suomen yleisen luokan vakio- ja latinalaistanssijoilta heidän treeniarjestaan näin koronan aikana:

Robert Virenius ja Veera Hedman

Robert Virenius ja Veera Hedman ovat latinalaistanssijoita, jotka asuvat ja harjoittelevat Helsingissä. Parin harjoittelu viimeisen kuukauden aikana on sujunut hyvin. Veera ja Robert ovat päässeet harjoittelemaan rajoitetusti myös tanssistudiolle. Pari on myös nauttinut asioista, joihin ei normaalissa kiireisessä arjessa ole monesti aikaa, kuten ulkoilusta ja kotona olosta. Oheisharjoitteena heillä on ulkoilun lisäksi pääasiassa kehon painolla lihaskuntoharjoittelu.

Parin terveiset muille tanssijoille: ”Nyt on aika olla kekseliäs omissa harjoituksissa, vaikka ei olisi paljon tilaakaan niin kotona pystyy kuitenkin tekemään tosi paljon. Tällä hetkellä on loistavan paljon tarjontaa: tulee opetusvideoita ympärimaailmaa kaikilta huipputanssijoilta; tanssikouluilta tulee ohjeita ja kursseja. Nyt on hyvä aika ottaa niistä itselle vinkkejä ja oppia.  Nyt on myös hyvä aika katsoa omia tanssivideoita ja analysoida omaa oppimiskaarta ja katsoa eteenpäin, miten jatkossa kehittää omaa osaamista.”

Jaakko Saaristo ja Anne Haataja

Jaakko Saaristo ja Anne Haataja ovat 10-tanssijoita Oulusta. He ovat treenanneet virustilanteen alusta alkaen yhdessä, sillä he asuvat samassa asunnossa. Heidän treeninsä eivät ole muuttuneet juuri ollenkaan lukuun ottamatta ohjattuja ryhmätunteja, joita ei pidetä.

Jaakko kertoo: ”Ollaan onneksi päästy treenaamaan Annen työpaikan liikuntasaliin. — Kotivalmentajien yksärit ovat pyörineet myös normaalisti. Oheisharjoittelu on lisääntynyt melko paljon, koska siihen on enemmän aikaa. Kestävyys ja lihaskuntoharjoitukset ovat olleet yleisimpiä.”

Terveisinä muille tanssijoille: ”Pysykää terveinä!”

Laura Lackman ja Miko Sirolinna

Miko Sirolinna ja Laura Lackman ovat latinalaistanssijoita ja he ovat treenanneet viimeisen kuukauden erillään.

Laura harjoittelee todella kevyesti palautumishaasteiden vuoksi; hänellä on ollut haasteita varastoraudan eli ferritiinin kanssa. Laura käy kävelyillä, tekee mielikuvaharjoittelua, venyttelyä ja hengitysharjoituksia, pyöräilee sekä tekee kehonpainolla lihaskuntoharjoitteita. Laura toteaa: ”Tahdon voimaa on tullut harjoiteltua vähän liikaakin, niin koitan nyt harjoitella rentoutumista. Toivottavasti energia palautuisi ja mahdollistaisi intensiivisemmän harjoittelun taas pian”.

Mikon tanssiharjoittelu on myös vähentynyt huomattavasti, mutta hän ottaa silti yksityistunteja kerran viikkoon. Hän on myös harjoitellut livestreamin kautta ryhmissä ja treenannut paljon perustekniikkaa kotosalla. Oheistreeniä hän on tehnyt huomattavasti enemmän. Miko sanoo: ”Pyrin käymään vähintään kerran viikossa lenkillä, teen lihaskuntotreeniä 3 kertaa viikossa. Lisäksi harjoittelen ammattitanssijoiden suosimaa gyrotonic-metodia kotona sekä yksityistunneilla.”

Miko lähettää terveisiä kaikille kisakumppaneille: ”Tsemppiä treeneihin, sillä tämä on harjoittelun kannalta haastavaa aikaa. Toivon myös, että päästään pian kisaamaan taas muiden kanssa ja treenaamaan normaalisti!”

Johannes Saaristo ja Saimi Suomela

Johannes Saaristo ja Saimi Suomela ovat vakiotanssijoita. Johannes asuu Helsingissä ja Saimi Turussa. Virustilanteen vuoksi pari ei ole nähnyt toisiaan yli kuukauteen. Molemmat keskittyvät oheisharjoitteluun; isossa roolissa on peruskunnon kehittäminen. Lisäksi Saimi on lisännyt lihaskuntoharjoittelua ja tekee myös kehonhuoltoa ja joogaa oheisharjoitteena. Johannes ja Saimi ovat ottaneet myös yksityistunteja Italiassa asuvilta valmentajilta videoyhteyksillä.

Saimi kertoo: ”Treeniviikkomme koostuu kahdesta seuramme järjestämästä etävideotreenistä. Tanssitreenit on hoidettu videopuheluna omassa olohuoneessa. Isona motivaattorina on toiminut seuran (Lumets ry) Whatsapp-ryhmä, johon seuran tanssijat on jakanut sykevöiden avulla omia treenejään ja valmentajat ovat kommentoineet. ”

Pari odottaa jo kovasti treenisalille pääsyä, mutta kokee, että tilanteesta voi ottaa todella paljon hyvää myös irti ja nyt voi tehdä asioita, joihin ei yleensä ole aikaa. ”Sitten kun tilanne normalisoituu, voimme kaikki palata entistä vahvempina kilpalattioille,” sanoo Saimi.

Suvi Kurki, 13.4.2020

Vieraskynässä Tuulia Soininen, alalla työskentelevä tanssijakoreografi

Tanssinopettajan aseman väärinkäytöksistä

Me-too liikkeen jälkeisenä aikana on nousut esiin epäkohtia eri lajien valmennuskulttuureissa. Miksei tanssin opetus ole vielä tässä keskustelussa mukana? Tanssin opetuksen piiristä löytyy, surullista kyllä, hyvin paljon samanlaisia epäkohtia. Olen keskustellut tanssijoiden kanssa ympäri Suomen ja kirjoitan näistä keskusteluista nousseista yleisimmistä epäkohdista. Olen tehnyt aiheesta myös lyhyen videokokonaisuuden, jonka löytää seuraavasta linkistä:

https://vimeo.com/380656991

Yksinkertainen asia, josta aloittaa on se, miten opettaja kommentoi teini-ikäisten tyttöjen painoa. Miksi opettajalla edes kuuluisi olla tarve näin tehdä? Oppilaita pelotellaan lihomisella ja heille jaellaan ikäviä kommentteja omasta kehosta. Nuoren käsitys ihannekehosta ei voi olla järkkymättä, jos peilien edessä vähissä vaatteissa tunti tunnin jälkeen opettaja kommentoi valmiiksi jo solakoiden tyttöjen tarvetta laihduttaa. Kommentit jäävät kaikumaan päähän vuosiksi.

Monesti tällainen opettaja ottaa oppilaista suosikin, oppilaan, joka on täydellisyyden ruumiillistuma. Tämän oppilaan keho on monesti myös anatomiansa puolesta soveltuva balettiin. Näiden samojen ihanneoppilaiden kuvat pyörivät myös tanssioppilaitosten sosiaalisessa mediassa. Tätä ihannetta työnnetään toisille oppilaille ja päälle syyllistetään mikseivät he ole samanlaisia.

Salissa on huoneen täydeltä liikunnallisia tyttöjä, jotka painavat huomattavasti vähemmän kuin keskiverto ikäisensä, onko heille todellista aiheellista korostaa kurinalaisuutta painon ja ruoan kanssa? Tukea ja tietämystä voisi pikemminkin jakaa siitä, miten syödään tarpeeksi, terveellisesti ja monipuolisesti ja mikä sen merkitys on treenaamiseen.

Tanssitunneilla oppilaat saattavat joutua kilpailemaan opettajan huomiosta. Opettaja voi asetella oppilaansa tankoihin, jonoihin ja riveihin siten, että ”huonoimmat” oppilaat ovat aina taaimmaisena. Tämä takaa sen, että opettaja voi koko tunnin olla korjaamatta tai jopa katsomatta heihin päin. Joka tunti sitten tämä oppilas palaa kotiin miettien, mitä voisi tehdä paremmin, jotta ansaitsisi edes katseen opettajalta. Valmiiksi teknisesti etevämmät oppilaat kehittyvät huimaa vauhtia saaden jatkuvaa yksilöllistä ohjausta ja ne jotka kaipasivat lisäohjausta jäävät sitä vaille. Sanomattakin on selvää, että soolot vuosi toisen jälkeen annetaan muutamalle samalle tähtioppilaalle. Vaikka joku oppilas ei olisikaan teknisesti yhtä edistynyt kuin toinen, eikö hänkin ansaitsi paikkansa huomion keskipisteenä? Eikö hän ole yhtä arvokas?

Oppilaalle täytyy tarjota mahdollisuus valintaan, hänen täytyy kyetä itse valitsemaan tanssi joka päivä. Tunneilta saatetaan antaa lupa olla pois, mutta muulle ryhmälle haukutaan poissaoleva oppilas laiskuudesta ja sitoutumattomuudesta. Kun yleinen ilmapiiri ja opettajat painostavat treeneissä käymiseen, siitä tulee velvollisuus. Jos oppilas saa valita, hänestä tulee motivoituneempi ja oppiminen on tehokkaampaa. Jos oppilas haluaa käydä tanssimassa tanssimisen riemun takia, tämä täytyisi sallia hänelle. Samalla oppilaalle tarjotaan myös mahdollisuus oppia kuuntelemaan omia voimavarojaan.

Tanssin opettaja saattaa myös unohtaa, että teini-ikäisen oppilaan elämän tärkein asia ei kuuluisikaan olla tanssi. Oppilaat käyvät vielä koulua ja läpikäyvät tärkeitä kehityksen vaiheita elämässä. Oppilasta täytyisi auttaa ymmärtämään levon ja kärsivällisyyden tärkeys; päiviä on erilaisia, mikä ei onnistu tänään, saattaa huomenna sujua hyvin. Oppilailta saatetaan myös vaatia ammattilaistason sitoutumista ja aikapanosta produktioihin ja kisaharjoituksiin. Opettajan täytyisi muistaa, että oppilas on vielä lapsi. Parhaillaan oppilasta kiskovat eri suuntiin opettajat, tanssinopettajat, ihmissuhteet, kotiolot ja murrosikä.

Jokainen vaatii ja koettaa puristaa oppilasta hänen parhaan potentiaalinsa irti, eikä kukaan istu alas miettimään kokonaisuutta. Jonkun täytyisi miettiä yhdessä oppilaan kanssa tämän kokonaiskuormaa. Vapaa-aika on myös tärkeä osa elämää, jolloin opitaan elämän kannalta välttämättömiä taitoja.

Oppilaita, jotka tanssivat vamman kanssa tai kipeänä kehutaan ahkeruudesta ja ”ammattimaisesta” toiminnasta. Kivun yli tekemistä ihannoidaan ja väsymyksestä ei saa puhua. Negatiivisia tunteita, uupumusta ja kipua ei ole olemassa, ne tukahdutetaan niin kauan, että oppilas ei enää edes välttämättä tunnista näiden olemassaoloa. Näin ollaan saatu tanssista asia, joka vieroksuttaa oppilaat tunteistansa ja oman kehonsa tuntemuksista. Tanssijat tarvitsisivat apua siinä, miten ollaan armollisia itselleen, miten kuunnellaan omaa kehoa ja maltetaan levätä.

Monesti ryhmä joutuu kestämää opettajan huutamista, turhautumista tai pahimmillaan hetkittäistä luovuttamista. Opettaja osoittaa syyttävän sormen oppilaisiin sen sijaan, että käyttäisi tämän mahdollisuuden kääntyä itseensä. Opettajan kuuluisi pohtia, miten hän pystyisi lähestymään opeteltavaa asiaa eri kautta ja mitä pedagogisia työkaluja olisi paras käyttää.

Kun oppilaita palkitaan kisoissa tai he pääsevät erikoiskoulutuksiin ja tanssin jatko-opintoihin, harha ”opetusmetodin” tehokkuudesta vahvistuu. Monesti perusteluksi oppilaiden kaltoinkohtelulle kuulee, että he valmistavat oppilastaan ammattimaailmaan. Ensinnäkin oppilaista hyvin harvasta tulee ammatiltaan tanssija. Toiseksi tämä on hyvin vanhankantainen käsitys ammattimaailmasta ja jos jossain tällaista vielä onkin, meidän ei pitäisi vahvistaa sitä vaan olla mukana muuttamassa asiaa. Kolmanneksi kukaan ei hyödy huonosta itsetunnosta.

Mikseivät oppilaat sitten lähde pois tällaisten tanssin opettajien luota? Oppilaille on sisään ajettu ajatus lopettamisesta luovuttamisena, heikkoutena ja epäonnistumisena. Opettaja on oppilaalle kyseenalaistamaton jopa pelätty auktoriteetti, oppilas ei välttämättä ajattele opettajan toimivan epäreilusti vaan uskoo itse olevansa niin huono. Lopettaminen ei välttämättä tule edes mieleen, kun tanssi on integroitunut erottamattomaksi osaksi identiteettiä ja arkea.

Mikseivät sitten oppilaan vanhemmat puutu tilanteeseen? Oppilas on niin tämän epäterveen maailman ja ajatusmallien sisällä, ettei välttämättä osaa edes kertoa vanhemmilleen, että tanssitunneilla tapahtuisi jotain väärää. Oppilaalle alistavasta kohtelusta on tullut normaalia. Kun vanhemmat koettavat puuttua tanssiharrastukseen, vastassa voi olla teini, joka halveksuu vanhempien tietämättömyyttä tanssimaailmasta. Olen kuullut myös useasta tapauksesta, jossa oppilaan vanhempien antaessa kritiikkiä opettajalle, opettaja kostaa tämän suoraan oppilaalle. Opettaja saattaa ottaa kaikki tälle oppilaalle suunnitellut soolot pois ja alkaa syrjiä tätä tunnilla.

Tarkoitukseni ei ole missään nimessä leimata koko tanssinopetuskulttuuria Suomessa. Lajikohtaiset erot ovat huomattavat, baletti ollen tyypillisesti pahin. Katutanssitunneilla taas tyypillisesti yhteisöllisyys ja positiivinen oppimisympäristö on luontaisempaa. Alalla jatkuvasti työskentelee ja tulee lisää pedagogeja, jotka tekevät hienoa positiivista työtä tanssin ja lasten kanssa. Kuitenkin joukosta löytyy surullisen paljon tallaisia vanhan koulukunnan opettajia, jotka aiheuttavat oppilailleen (usein tietämättään) vahinkoa. Asioista kuiskaillaan pukuhuoneissa, mutta meidän on alettava puhua näistä väärinkäytöksistä rohkeasti ääneen.

Tehkäämme työtä sitä vastaan, ettei tanssi ole alusta epäterveille ajatus -ja käyttäymismalleille. Käykäämme avointa kehityskeskustelua tanssinopettajina, oppilaina ja oppilaiden vanhempina. Luokaamme tanssinopetuskulttuuria, jossa jokainen oppilas on yhtä arvokas ja tanssi on positiivinen voimavara oppilaiden elämässä.

Tanssijakoreografi, satunnainen tanssinopettaja, elinikäinen tanssioppilas
Tuulia Soininen

Tämä perjantai 13. päivä käynnistyi uuden tilanteen edessä. Maailmanlaajuinen pandemia on vaikuttanut siten, että koko yhteiskunnan tasolla on tehty päätöksiä, joiden seuraukset ulottuvat jokaiseen kansalaiseen.

Tanssiurheilu ja sen parissa olevat henkilöt ei ole tähän poikkeus ja kantaaksemme oman kortemme kekoon viruksen leviämisen estämiseksi ja hidastamiseksi olemme peruneet kaikki kevätkauden kilpailut ja ohjeistaneet jäsenseuroja pitämään myös huolta omista jäsenistään ja heidän turvallisuudestaan peruuttamalla tai lykkäämällä myöhempään ajankohtaan tunnit seuraavan kahden viikon ajalta.

Olemme ylpeydellä ja kiitollisina saaneet seurata, kuinka positiivista palautetta päätöksen tiimoilta on tullut, ja kuinka nopeasti ja ymmärtäväisesti jäsenemme ovat reagoineet asiaan omalta osaltaan.

Ymmärrämme toki samalla, että monet harjoitus- ja kilpailusuunnitelmat menevät uusiksi, harrastuspaikat menevät kiinni, kilpailunjärjestäjille tilanne on ikävä ja useille toimijoille päätöksen myötä aiheutuu todennäköisesti myös taloudellisia menetyksiä. Tämä on enemmän kuin valitettavaa, mutta myös välttämätöntä koko isossa kuvassa.

Tulemme keräämään yhteen faktatietoa taloudellisista menetyksistä ja muista vaikutuksista viestittäväksi eteenpäin mm. rahoittajille ja kunnille, ja olemme tästä yhteydessä jäsenseuroihin ensi viikolla.

Viimeiset 24 tuntia ovat osoittaneet, että pystymme tanssiurheiluperheessä ottamaan ja kantamaan yhteisesti vastuuta tässä koko yhteiskuntaa ja koko maailmaa koskevassa asiassa. Huolehtiminen siitä, että jokainen tekee oman osansa tässä vaikeassa tilanteessa, on näkynyt ja kuulunut usealla taholla.

Olemme kaikki samassa veneessä. Hysteriaan ei ole aihetta, mutta tilannetta on seurattava asiaan kuuluvalla vakavuudella. On jokaisen vastuulla toimia viranomaisten ohjeiden mukaisesti, jotta suojelemme etenkin riskiryhmiä tartunnoilta. On myös jokaisen etu, että huolehdimme läheisistämme ja itsestämme ja teemme kaikkemme, että epidemia laantuisi mahdollisimman nopeasti.

Yhdessä olemme vahvoja ja yhdessä olemme enemmän. Vaikka kohtaamiset ovat nyt jäämässä hetkeksi vähiin on muistettava, että tämäkin on vain väliaikaista, ja pian tanssitaan taas, ympäri Suomen ja ympäri maailman.

Paljon tsemppiä, pestyt peukalot pystyyn ja aurinkoisia ajatuksia kaikille!

Leena ja Auli
pj ja tj

Luin äskettäin Ylen kolumnistin Jani Halmeen tuoreen kirjoituksen otsikolla (linkki avautuu toisella sivustolla) Tyytymätön ihminen on erittäin hyvä asiakas.

Kolumnissaan Halme kirjoittaa havainnoimastaan ajatuksesta, jonka mukaan elämässä pitää saavuttaa päämääriä. Hän pohdiskelee eri näkökulmista sitä, miten yhteiskunta ja ihmiset itse laativat koko elämän ajalle välitavoitteita, ja toteaa lainaten brittiläistä kirjailijaa, kuinka tyytymättömyyden tunteen aikaansaaminen on tavoite useassa mediassa. Aina pitäisi olla paremmin, hienommin, toimivammin, valmiimmin, eikä oma nykytilanne ole koskaan riittävä.

Tähänhän myös sosiaalinen media pyrkii ruokkiessaan kaikkea sitä, mitä voi vertailla omaan tilanteeseen ja mistä kansalainen voi niin helposti oman (ja muiden) mielen pahoittaa. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta metritolkulla tekstiä, ovathan kaikenlainen kateellisuus ja pöyristyminen nykyajan vitsauksia, joita ruokitaan sosiaalisissa medioissa teennäisillä oman erinomaisuuden mainospuheilla ja jutuilla, joiden taustoja ei ole selvitetty kunnolla ja jotka yleensä perustuvat huhuihin, juoruihin tai muuhun yhtä pätevään kuulopuheeseen tai yksipuoliseen mielipiteeseen. Fake news, sanoisi eräs kuuluisa amerikkalainen.

En kuitenkaan jatka tästä, vaan Halmeen kolumnin syvimmästä ytimestä, johon otsikkonikin jo viittaa. Se valmiiksi saamisen tunne, joka on aiemmin saavutettu tekemällä jotain konkreettista käsillään, on hukkumassa tietoyhteiskunnan loputtomiin keskeneräisten asioiden ja tehtävien virtaan. Onko näin, ettemme anna mahdollisuutta sille, että kun yksi asia on hoidettu loppuun, niin onnittelisimme itseämme, kiittäisimme hyvin tehdystä työstä ja pitäisimme hetken hengähdystauon? Tai vielä paremmin, voisimmeko kenties jo asiaa hoitaessamme havahtua ja nauttia tietoisesti siitä mahdollisuudesta tehdä juuri sitä asiaa sillä hetkellä? Eläisimme siinä hetkessä. Koska niitä uusia, tekemättömiä asioita on aina odottamassa jonoksi asti.

Millaiseksi elämämme menee, jos odotamme jatkuvasti vain jotain muuta? Olen kirjoittanut aiemminkin tästä ”sitten, kun” -ilmiöstä. Halmetta mukaillen ja ajankohtaista naapurilajia esimerkkinä käyttäen, onko se rastille pääseminen se ainoa päämäärä, vai voisimmeko ajatella, että jo matkalla rastille olemme siellä, mikä on päämäärää tärkeämpää, motivoivampaa, kannustavampaa ja hyödyllisempää? Onko tärkeämpää elää elämää silmälaput silmillä tavoitellen nimenomaan päämäärän saavuttamista, vai onko tärkeämpää elää elämää joka päivä, ja elää täysillä sillä matkalla kohti haaveiden mahdollista toteutumista?

Kuten Halme toteaa kolumninsa päätteeksi: ”Suurinta elämisen taitoa osoittaa kyky nauttia siitä kaikesta, mitä meillä on juuri tässä ja nyt. Nimenomaan nyt.”

Maailma ei ole valmis tänään, ei se ole sitä huomenna eikä vielä ensi viikollakaan. Meillä kaikilla on hienoja hetkiä takanamme ja edessämme. Miksi emme pitäisi tätä nimenomaista hetkeä myös tärkeänä ja ikimuistoisena, ja eläisimme tätä hetkeä niinkuin parhaiten voimme ja osaamme elää?

Jos saisimme omaksuttua ajatusmaailman, jonka mukaan jo matkalla olemme perillä, voisi elo olla helpompaa, tietoisempaa ja harkitumpaa. Voisimme nauttia joka hetkestä emmekä tuijottaisi vain jotain yksittäistä hetkeä tai asiaa, johon tähtäämme. Ja ehkä saisimme kukin elettyä enemmän. Elettyä tätä hetkeä. Elettyä nauttien joka sekunnista.

Näihin ajatuksiin, oikein hyvää ja tietoista nauttimista jokaisen kesäpäivään, satoi tai paistoi!

Auli Korhonen

Inspiraation lähde:

Halme, J. 2019. Tyytymätön ihminen on erittäin hyvä asiakas. Yle, työelämä kolumni 25.6.2019, 06:45. Linkki avautuu toisela sivustolla: Saatavilla YLE:n verkkosivuilla. Viitattu 26.6.2019.

Maria Mäenpää, projektityöntekijä, Suomen Tanssiurheiluliitto

Tanssiurheilussa askeleita otetaan yleensä koreografian mukaan. Oman kokemukseni mukaan kuitenkin muistoihin jäävät kutkuttavimpina ne hetket, kun huomaakin heittäytyneensä musiikin, parinsa, yleisön kannustuksen tai oman tunteensa vietäväksi. Suunnitelmat muuttuivat, koreografiasta poikettiin ja kas – syntyikin jotain merkityksellisempää.

Samoin voi käydä muutoinkin elämässä. Itse heittäydyin vuodenvaihteessa yllättävän mahdollisuuden vietäväksi, ja siksi istun nyt kirjoittamassa tätä tekstiä Tanssiurheiluliiton toimistolla Pitäjänmäellä. Aloitin helmikuun puolivälin tienoilla projektityöntekijänä vastuullani erityisesti markkinointi ja viestintä.

Samaan aikaan liiton toiminnanjohtaja Auli Korhonen teki oman koreografiamuutoksensa ja siirtyi kansainvälisen lajiliiton tehtäviin. Sen ohessa hän kuitenkin jatkaa osa-aikaisena Suomen Tanssiurheiluliitossa aiempaa suppeammalla toimenkuvalla.

tanssikengät yhä useamman suomalaisen jalkaan

Jos katson lajiliiton toimintaa viestinnän ja markkinoinnin silmälasien läpi, tärkein tehtävämme on suurentaa tanssiurheilun jalanjälkeä – tai oikeammin kasvattaa jälkiä tekevien jalkapohjien määrää. Seurat voivat hyvin, kun niillä on jäseniä ja lajia arvostetaan yhteisössä ja yhteiskunnassa. Mitä useampi tanssikenkä askeltaa maankamaralla, sitä enemmän lajilla on harrastajia, joista voi myös kehittyä menestyviä huippu-urheilijoita, ja sitä enemmän laji saa näkyvyyttä.

Seuroille koulutus jäsenhankintaan ja markkinointiin

Maaliskuussa 2018 tehdyssä seurakyselyssä jäsenseurojen toiminnan haasteiden top 3:ssa ykkös- ja kolmospaikkaa pitivät viestinnälliset asiat: suurimmaksi haasteeksi nimettiin jäsenhankinta, kolmanneksi markkinointi. Kun kysyttiin koulutustarpeita, ylivoimaisesti eniten toivottiin koulutusta seuran markkinointiin.

Äänenne on kuultu: järjestämme sunnuntaina 9.6. jäsenseurojen toimihenkilöille koulutusta oman seuran markkinointiin ja jäsenhankintaan. Tapahtumaan voi osallistua paikan päällä Helsingissä tai verkon kautta. Kokonaisuus suunnitellaan STUL:n viestintä- ja markkinointivaliokunnan kanssa. Laita päivä jo kalenteriisi!

Tapahtuma on yksi STUL:n Open Forum -tilaisuuksista, joissa keskustellaan ajankohtaisista seurojen toiminnan kehittämiseen liittyvistä teemoista. Mukana tanssin, seuratoiminnan ja kilpa- ja harrasteurheilun asiantuntijoita, liiton edustajia sekä tärkeimpänä toivottavasti mahdollisimman suuri joukko teitä seurojen edustajia. Edellisessä tapahtumassa 16.3. perehdyttiin Tähtiseurojen aikuisten osa-alueen kehityspolkuun, vakio- ja latinalaistanssien kilpailujärjestelmän muutoksiin sekä valmentajapolkuun. Voit katsoa tapahtuman materiaalit ja tallenteen myös jälkikäteen.

Tanssiurheilulle lisää näkyvyyttä

Miten näyttävä, aisteja virittävä ja tunteita herättävä lajimme saisi lisää näkyvyyttä ja arvostusta? Siinä toinen oman työni kannalta merkittävä kysymys.

Vaikka talven selkä on vasta juuri taittumassa, on tanssiurheilulajeilla plakkarissa vuodelle 2019 jo kaksi merkittävää virstanpylvästä: Breaking on ehdolla Pariisin olympialaisiin 2024, ja Yle televisioi vakio- ja latinalaistanssien GrandSlam 2019 -kilpailukiertueen kaikki osakilpailut.

Medianäkyvyyttä tavoitellaan kevään aikana ensisijaisesti tiedottamalla systemaattisesti kotimaisista arvokilpailuista ja niiden tuloksista. Kilpailuja järjestävät seurat ja tanssikoulut viestivät jo hienosti kisoistaan: ovat yhteydessä paikallisiin toimittajiin ja kutsuvat heitä kilpailuihin sekä haastattelemaan paikallisia tanssijoita, jakavat kisatunnelmia sosiaaliseen mediaan ja raportoivat tuloksia. Yhteistyötä tiivistämällä uskon meidän saavan entistä useamman toimittajan kiinnostumaan lajista.

Lukuisia muitakin kuvioita lajin kiinnostavuuden lisäämiseksi leijailee työpöytäni ympärillä. Ideat eivät varmasti lopu, kiitos loputtoman intohimoisen verkoston eli liiton hallituksen, valiokuntien ja jaosten, seurojen aktiivien, kilpailijoiden ja harrastajien.

Poiketaan yhdessä koreografiasta ja tehdään jotain, joka liikuttaa meitä ja muita!

Kirjoittaja Maria Mäenpää työskentelee Suomen Tanssiurheiluliiton toimistolla osa-aikaisessa ja määräaikaisessa projektityöntekijän tehtävässä vastuullaan markkinointi, viestintä ja koulutukset.

Henkilömuutosten myötä on työnjako hieman muuttunut Tanssiurheiluliiton toimistolla. Jos tarvitset apua tai sinulla on kehitysideoita, olemme täällä sinua varten. Ole yhteydessä!

• Auli Korhonen, taloussuunnittelija: talous, sidosryhmät
• Raija Vuorinen, toimistopäällikkö: FDO, tuomarivalintatyöryhmä, pisteytykset
• Anu Lampenius, toimistosihteeri: maajoukkueet, kilpailulisenssit, kansainvälinen kilpailutoiminta ja edustukset, DanceCore-tuki
• Maria Mäenpää, projektityöntekijä: viestintä ja markkinointi, koulutukset
• Kilpailijakortistoa hoitaa Tmi KPO-Konsulttipalvelu: kilpailijakortisto (ät) tanssiurheilu.fi

Kuljin eräänä tuiskuisena aamuna bussilla töihin ja kuulin sattumalta oman pysäkkini lähestyessä vanhemman rouvashenkilön tuskailevan ääneen kanssamatkustajalleen, kun lähijunat eivät liiku. ”Minä aion ainakin laittaa VR:lle ja HSL:lle palautetta, onhan tämä nyt järkyttävän vaikeaa päästä täydessä bussissa työpaikalle, kun juna-asema olisi työpaikan vieressä. Onhan nyt Suomessa talvi ennenkin ollut.”

No niin on ollut. Ja tulee toivottavasti jatkossa olemaankin. Kyllä, itsekin kuulun näihin, jotka mielummin kulkevat junassa sen reilut 5 min kolmen aseman väliä, mutta joskus ajan ihan tarkoituksella aamubussilla vartin verran, koska en halua urautua päivästä toiseen samoihin rutiineihin. Kesäaikaan kuljen polkupyörällä. Tai sitten en, riippuu fiiliksestä.

Sattumalta juuri tuona aamuna jokin intuitio päässäni ohjasi minut suoraan bussipysäkille, enkä edes ollut tietoinen siitä, että junat on peruutettu tai ainakin harvennetulla vuorovälillä. Sen olisi kyllä pystynyt arvaamaan, sillä koko yön oli satanut lunta ja sade tuntui vain yltyvän aamun aikana. Hankaluuksia liikenteelle oli odotettavissa, ja auramiehet tekivät sen, minkä ehtivät. Eivätkä myöskään jalkakäytävät olleet aurauksen prioriteettilistalla ykkösinä. Sen tunsi kivasti lihaksissa ja keuhkoissa, kun jumppasi hankea pitkin kohti pysäkkiä.

Matkalla pysäkille kuulin, kuinka pikkulinnut piipittivät kauniisti. Se oli jo toinen aamu sillä viikolla, kun kuulin lintujen äänet. Itselleni se on aina ollut kevään merkki, merkki lisääntyvästä valosta, pidemmistä päivistä ja lisääntyvästä energiasta.

Joten kuultuani vanhemman rouvashenkilön tuohtuneen kommentoinnin bussissa määräpäätä lähestyessäni mielessäni vilahti se, että mitä jos hän olisikin matkustanut lähijunassa, joka olisi joutunut pysähtymään kymmeniksi minuuteiksi asemien välille sen takia, että vaihteet ovat niin täynnä lunta, etteivät ne inahdakaan. Mikäköhän tuohtumus siitä olisi tullut? Nyt tämä henkilö pääsi kuitenkin hienosti työpaikalleen, bussi oli melkein aikataulussa, ja oikeasti, pieni kävely ulkoilmassa tekee jokaiselle hyvää.

Mahtoikohan tämä henkilö viettää mukavan työpäivän, kun heti aamusta alkaen piti purkaa pahaa oloaan ja harmitustaan ääneen muille? Mahtoiko tämä henkilö huomata linnunlaulun, tai sen uutteruuden, jolla auramiehet ajelivat välineillään tehdäkseen liikkumisen mahdollisimman normaaliksi. Tai edes sitä, että se bussi kulki normaalisti, aikataulut pitivät ja hän pääsi turvallisesti perille. Ei ehkä ihan työpaikan oven viereen, mutta kuitenkin välittömään läheisyyteen.

Maailma muuttuu jatkuvasti nopeammaksi, erään viestintätoimiston mukaan elämme rytmihäiriön maailmassa. Asioita tapahtuu nopeasti, tieto liikkuu salamannopeasti ja ihmisten sietokyky pieniäkin häiriöitä kohtaan laskee laskemistaan. Ihmisiltä häviää kärsivällisyyden taito. Jos jotakin pitää hetki odottaa, alkaa vimmattu kännykänräplääminen, tuhina ja puhina, kun asiat eivät menekään niin kuin oli itse itselleen tavoitteeksi asettanut. Tulee rytmihäiriö.

”Sitten, kun…” ratkaisee monta asiaa, onhan tulevaisuudessa tulossa se hetki, jolloin kaikki tapahtuu ja onnistuu. Se on viikonloppu, lomamatka, eläkepäivät. Päivät kiirehditään tukka putkella, koska yleensä itsetehty kiire ahdistaa ja on niin paljon tehtävää. Mutta ”sitten kun” tulee viikonloppu, ehtii levätä. Tosiasiassa se viikonloppu tulee olemaan ihan yhtä täynnä asioita, ovathan ne kaikki asiat sieltä viikon varrelta jo siirretty eteenpäin odottamaan sitä ”sitten kun”-päivää. Oravanpyörä jatkuu päivästä toiseen, viikosta toiseen.

Rytmihäiriön maailma. Mielestäni tämä on aivan loistava kuvaus. Elämme rytmissä, joka on osittain toisten luoma, mutta pääasiassa itsemme ylläpitämä. Pysähtyminen ei sovi rytmiin.

Entä jo pysähdymmekin? Entä jos joka aamu löydämme jonkin pienen hetken, joka rikkoo rytmin. Se on se linnunlaulu. Se on ystävällinen ele kanssaihmiseltä. Se on antamamme tai saamamme kehu, ystävälliset sanat, tai hymy, vaikka tuntemattomalle. Se voi olla vastaantulevan koiran iloinen hännänheilutus. Se voi olla autoilija, joka hiljentää ennen suojatietä antaen sinun mennä rauhassa yli. Se voi olla lumesta lakaistu rappu ulko-oven edessä. Mitä pienempi asia, sen tärkeämpi se on huomata. Ja jotta sen voi huomata, tulee pysähtyä.

Tehdään itse oma rytmihäiriömme. Tehdään joka päivä tietoinen pysähtyminen jonkin pienen asian äärellä, eletään siinä hetkessä. Otetaan itse vastuu omasta rytmihäiriöstämme. Se ei maksa mitään, se ei aiheuta mitään, eikä se myöskään ole keneltäkään pois. Se antaa hetken itsellesi.

Koska emme voi elää tuijottaen vain ”sitten kun” -päivää. Koska silloin unohdamme elää joka päivä.

Hetkessä elämiseen liittyy myös valinnat. Olemme itse vastuussa omista valinnoistamme emmekä voi olettaa, että muut tekevät niitä puolestamme. Tietoiset valinnat ja tietoisesti tehty rytmihäiriö olemassa olevaan antaa mahdollisuuden johonkin ihan uuteen.

Olen itse tehnyt valintani ja oman rytmihäiriöni. Olen jäänyt Tanssiurheiluliitossa 50% työajalle. Olen antanut pois nimikkeeni ”toiminnanjohtaja”. Olen antanut pois suurimman osan nykyisistä työtehtävistäni. Olen antanut pois valtaa ja vastuuta, ja mahdollistanut uusia asioita upeille työkavereilleni. He ansaitsevat sen! Olen mahdollistanut työpaikan henkilölle, joka esitellään yleisölle pian.

Päätös, joka tapahtui kahdessa minuutissa lokakuussa, on nyt konkretisoitunut ja olen asian kanssa täysin sinut. Joutilaaksi en tule jäämään, vaan päiväni täyttyvät jatkossa uusissa tehtävissä, kansainvälisen lajiliiton palveluksessa. Olen kiitollinen, että minulle tarjottiin tätä mahdollisuutta laajentaa maailmankuvaa tällä tavoin, laajentaa osaamistani täysin uusille vesille sekä rakentaa jotain uutta. Minulla tulee olemaan paljon opittavaa ja paljon tehtävää sellaisella kentällä, jota en itselleni ole aiemmin osannut edes ajatella.

Se on pysähdys normaaliin. Se on uusi normaali. Ja ennen kaikkea, se on oma rytmihäiriöni.

Auli Korhonen,
koreografioiden elämänsä askelkuvioita jatkossakin tanssiurheilun rytmeihin