Niin kuin hyvät seuratoimijat muistatte, minä jo syyskuussa kannustin teitä valmistautumaan hyvissä ajoin vuoden 2025 seuratukihakuun. Enteilimme silloin myös joitakin muutoksia hakukäytäntöihin.
Hakuohjeet on nyt julkaistu ministeriön sivuilla: Seuratoiminnan kehittämistuki (seuratuki) – OKM – Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Ensimmäinen muutos näkyy jo otsakkeessa. Kyseessä on siis hankeavustus ja sitä haetaan edellisistä vuosista poiketen Opetus- ja kulttuuriministeriön sähköisessä asiointipalvelussa. Hakuilmoitussivulla on linkki ”Asioi verkossa”. Asiointipalvelun käyttö edellyttää yhteisöasiakkailta Y-tunnusta, Suomi.fi tunnistusta sekä Suomi.fi-valtuuksien käyttöä. Palveluun kirjaudutaan Digi- ja väestötietoviraston Suomi.fi-tunnistuksen kautta henkilökohtaisella pankkitunnisteella, mobiilivarmenteella tai varmennekortilla. Ellei teillä tunnuksia jo ole, ne ovat viisasta hankkia hyvissä ajoin valmiiksi.
Hakuaika on 1.11.- 2.12.2024 klo 16.15. Määräajan umpeuduttua hakemusta ei pysty enää lähettämään. Vastuu hakemuksen saapumisesta määräaikaan mennessä on hakijalla. Olkaa siis ajoissa liikkeellä. Ottakaa huomioon, että viime tunnilla ja minuuteilla linjoilla voi olla tungosta.
Avustussummat ovat 2 500 euroa, 5000 euroa tai 10 000 euroa. Aiemmin tällaisia kiinteitä rajauksia ei ollut. Maksimimäärä tosin oli silloinkin. Omarahoitusosuus on ennallaan, eli vähintään 25 % kustannuksista. Varsinaisin palkkaushankkeisiin ei tukea voi tällä kertaa hakea.
Kuten viime vuonnakin, tukea myönnetään vain yksivuotisiin hankkeisiin. Hankekausi on 12 kuukautta. Avustetun toiminnan tulee olla ympärivuotista. Myös seurojen yhteishankkeet ovat mahdollisia. Tällöinkin vain yksi seura toimii hakijana.
Muilta osin pääperiaatteet ovat koko lailla entiset. Joitakin muutoksia hakuohjeissa kuitenkin on, joten vanhan muistin pohjalta ei kannata toimia. Haku- ja täyttöohjeet on syytä lukea erityisellä huolella.
Seuratuki on tarkoitettu lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen lisäämiseen sekä monipuolisen organisoidun liikunnan kehittämiseen. Hankkeilla edistetään matalan harrastuskynnyksen toimintaa lasten ja nuorten liikunnassa. Se voi olla toiminnan monipuolisuuden lisäämistä esim. uusien lajien kautta tai harrastustoiminnan kehittämistä lajitoiminnan sisällä. Hankkeilla voi kokeilla myös uusia ja innovatiivisia toimintamalleja. Toiminnalla voidaan edistää yhteisöllisyyttä, vapaaehtoistoimintaa sekä ehkäistä liikuntaharrastuksen lopettamista pitämällä nuoret mukana toiminnassa urheilijoina, liikkujina ja seuratoimijoina.
Seuratuelle on asetettu myös erilaisia alatavoiteteemoja. Niitä on viisasta valita maltillisesti. Jopa yksi alatavoite riittää. Alatavoitteet on kerrottu hakulomakkeessa.
Seuratuen periaatteena on matalan harrastuskynnyksen toiminnan järjestäminen. Toiminta viedään mahdollisimman lähelle lapsen elinpiiriä ja se toteutetaan lapsille sopivaan aikaan.
Toiminta on monipuolista, yhdenvertaista, kaikille sopivaa sekä lasten ja nuorten toiveet huomioon ottavaa. Seuratuella voidaan kehittää myös sellaista toiminnan aluetta, johon seuran omassa toimintaympäristössä on kysyntää ja tarvetta.
Hankkeen kustannusarvio on tärkeä. Kustannusarvioissa on eriteltävä kaikki tulot ja menot.
Hyväksyttäviä kustannuksia ovat toiminnasta aiheutuvat välittömät kulut, kuten
ohjaaja- ja valmentajapalkkiot,
kulukorvaukset sekä kohtuulliset matkakulut,
ohjaaja- ja valmentajakoulutus, tuomarikoulutus, seurakoulutus ja muut koulutuksesta aiheutuneet kulut (kouluttajalle maksetut korvaukset ja materiaalit),
tapahtumista, tilaisuuksista tai kampanjoista aiheutuneet kulut, jotka ovat osana kehittämishanketta,
kohtuulliset välinekustannukset osana hanketta (enintään 50 % hankkeen kokonaiskustannuksista) sekä
kohtuulliset tiedotus- ja markkinointikulut
Hankkeella tulee olla johdon sitoutuminen (johtokunnan / hallituksen päätös). Usean seuran yhteishankkeissa kaikissa seuroissa tehdään päätös. Hankkeelle asetetaan ohjausryhmä (usean seuran hankkeissa edustus kaikista seuroista) ja hankkeen talouden seurannalle luodaan oma kustannuspaikka. Seuratuen piiriin kuuluvassa toiminnassa harrastusmaksut pidetään maltillisena.
Lukekaa hakuohjeet tarkasti ministeriön verkkosivuilta (Seuratoiminnan kehittämistuki (seuratuki) – OKM – Opetus- ja kulttuuriministeriö) ja valmistelkaa hanke huolellisesti. Varatkaa riittävästi aikaa.
Hyvässä hankesuunnitelmassa on kuvattu tavoitteet ja toimenpiteet, millä tavoitteisiin päästään sekä mittarit, joilla tavoitteiden saavuttamista arvioidaan. Tärkeää on miettiä etukäteen, miten toiminta vakiinnutetaan seuran omaksi toiminnaksi avustuskauden jälkeen. Vakiinnuttaminen kuvataan ja kerrotaan toimenpiteet, miten vakiinnuttaminen tehdään. ”Pyritään vakiinnuttamaan” ei riitä toimenpiteeksi. Tehkää hakemus ajoissa. Sparrausapua saatte minulta, liiton seurakehittäjältä (katriina.lahti54@gmail.com, 050 595 5358) sekä oman alueenne liikuntaorganisaatioin seurakehittäjältä.
Hankkeeseen liittyy myös hallinnollista työtä. Seuratuki on valtionavustusta, se on julkista rahaa, joten sen käytöstä tehdään loppuselvitys. Hankerahoituksella tulee saada aikaan vaikuttavuutta ja tuloksia. Nämä raportoidaan ja tehdä selvityksessä näkyväksi.
Päätökset hankkeista saadaan viimeistään huhtikuussa 2025 ja niistä ilmoitetaan asiointipalvelussa sekä ko. hankkeen vastuuhenkilöille.
Onnea matkaan! toivottelee Katriina
Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö, ylitarkastaja Sari Virta ((10.10.2024)
Hyvät seuratoimijat. Haastoin teitä elokuun blogikirjoituksessani yhä tanakampaan ja tavoitteellisempaan strategiseen työotteeseen seuratoiminnassanne. Kivien hakkaamisen sijasta rakennetaankin katedraalia. Nyt asiaa viedään pidemmälle, tehostetaan strategista suunnittelua ja annetaan sille hienosäätö ja loppusilaus. Ajoituskin on kreivin aikaan, sillä juuri näihin aikoihin seuroissa tehdään ensi vuoden toimintasuunnitelmia ja talousarvioita.
Aiemmin oli esillä, että jokaisella seuralla olisi selkeä, konkreettinen ja kaikkien seuran jäsenten tuntema suunta ja aikataulutettu tavoitekuva siitä, mihin seura ja yhdistys toiminnoillaan ja valinnoillaan tähtää. Kun suunta ja tavoite on päätetty, tarvitaan vielä strategia ja käsikirjoitus, miten tavoite saavutetaan ja missä kaikessa on matkan varrella onnistuttava.
Seuroissa panostetaan hyvin harrastus- ja urheilutoimintaan ja sen toteutukseen. Näin pitääkin tehdä. Mutta entäpä ne muut seuratoiminnan osa-alueet? Yhtä tärkeää ja merkityksellistä seuran suorituskyvylle, suunnitelmien toteutumiselle ja seuran kehittämiselle on sekin, että seuran operatiivinen toiminta on järjestetty samalla huolella. Tämä tarkoittaa, että hallinto ja johtaminen, markkinointi ja viestintä, laaja sidosryhmäyhteistyö ja jäsenhuolto toimivat mallikkaasti sekä että toimijoiden ja jäsenten tyytyväisyys ovat huippuluokkaa. Kun seuran veto- ja pitovoimat ovat vahvat ja ohjeistukset selkeät, jäsenistö sitoutuu paremmin myös seuran vapaaehtoistoimintaan. Seuratyön kokonaisuus on kuin menopeli. Jos pyörät ja kaikki muutkin osaset ovat tasapanossa, kaikki sujuu supsakkaasti, kyydissä on hyvä olla, kulku on tasaista ja asiat toimivat oikea-aikaisesti.
On totta, että seuran visioon suuntaava eri osa-alueet ja näiden menestystekijät huomioon ottava kokonaisvaltainen strateginen suunnittelu on varsin vaativa ja aikaa vievä työ. Varsinkin, jos sitä tehdään ensimmäistä kertaa. Mäki kannattaa kuitenkin kivuta, sillä se velka tulee maksettua hyvin nopeasti. ”Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty”, on totuus seuratyössäkin.
Kaikissa seuroissa tavoitteita ja toiveita asetetaan ja kirjataankin toimintasuunnitelmiin. Liian usein suunnitelmista puuttuvat kuitenkin osittain tai jopa kokonaan konkreettiset toimet, joilla tavoitteet saavutetaan. Vielä harvemmin suunnitelmissa on mittareita, millä onnistumista ja toimenpiteiden vaikuttavuutta voi todentaa. Vanha totuus on, että sitä saat mitä mittaat. No, mitäs me ensi vuodelta halutaan? Siispä sitä mittaamaan!
Kyseessä on tavoitejohtamisen periaatteelle rakennettu toiminnan ohjauksen suorituskykymittaristo. Puhutaan tasapinotetusta tuloskortista (BSC, Balanced Score Card), jota joku seura jo käyttääkin onnistuneesti. Kortissa on hyvää se, että seuratoimintaa tarkastellaan useista näkökulmista huomioon ottaen myös tulevaisuus ja kehittämistyö. Mallikortin näkökulmina ovat talous, seuran imago ja jäsenistö, varsinainen ja operatiivinen toiminta, markkinointi ja viestintä, sidosryhmäyhteistyö sekä toiminnan kehittäminen. Seura itse päättää, kuinka monesta näkökulmasta se haluaa seuraansa tarkastella ja toiminnan tehokkuutta arvioida. Korttiin kirjataan kunkin näkökulman kohdalle menestystekijät, niille konkreettiset toimenpiteet, mittarit toimenpiteiden vaikuttavuudelle sekä konkreettiset tavoitetulokset.
Ottakaa ihmeessä taulukko käyttöön. Jos tavoitekortti ei heti siirtyisikään seuran aktiiviseksi työkaluksi, se toimii hyvin myös ajatuksia ja näkökulmia avaavana mallina. Kortista voi noukkia myös yksittäisiä seuralle tärkeitä asioita. Suppeampana versionakin se toimii vallan hyvin. Tehkää siis mittaristosta oman näköisenne ja kun ”saat mitä mittaat”, tuloksia alkaa syntyä. Jos tarvitsette tukea tai apua strategiatyöhönne tai vaikka mittariston käyttöön, ottakaa mieluusti yhteyttä. Olen täällä teitä varten.
Siitä viimeistään tietää, että syksy saa, kun OKM:n seuratukiasioita nostatellaan mielen päälle. Joku voi hämmästellä, että onko sillä nyt kiire. Hakemuksethan jätetään vasta marraskuussa. Jos ei ihan turkanen hoppu, mutta työn alle asia on syytä ottaa jo tässä vaiheessa kun syyskausi on muutenkin jo käynnistynyt.
Kuten tiedätte, me lajiliittojen seurakehittäjät saamme toimialamme seurojen ja yhdistysten hakemukset arvioitavaksi ennen kuin hakemukset jatkavat matkaansa liikunnan aluejärjestöihin ja siitä edelleen OKM:n käsittelyyn ja päätöksen tekoon. Olen siis seitsemässä vuodessa lukenut, arvioinut ja osin sparrannutkin lähes sata hakemusta. Kokemus siis puhuu, mihin on hakemusten tekemisessä syytä kiinnittää huomiota 😊.
Suomen Tanssiurheiluliiton jäsenseurojen hanke- ja kehittämisideat ovat olleet lähes poikkeuksetta hyviä ja kannatettavia. Haasteena vain on ollut, että liian monet suunnitelmat ja toteutuksen kuvaukset ovat jääneet harmillisen vajaiksi. Olisiko syynä se, että hakemusten tekijät ovat itse niin ”inessä skenessä” ja asiat itsestään selvyyksiä, etteivät huomaa ajatella, etteivät kaikki lukijat ja arvioijat tunne edes toimialaa, saati sen käytäntöjä. Hylky voi tulla pahimmillaan niinkin yksinkertaisesta syystä, että lukija ei saa selvää, mikä on hankkeen kohderyhmä, mitä ohjelmassa konkreettisesti tehdään, mihin sillä pyritään ja mistä tekijäistä talousarvio syntyy. Meitä kaikkia – jopa tekijöitä itseäänkin auttaa, kun asiat avataan niin yksityiskohtaisesti kuin mahdollista ja tarvittaessa vaikka rautalangasta vääntäen.
Hyville ja kannatetuille hakemuksille on yhteistä, että ne on tehty moninäkökulmaisella ja -äänisellä työryhmällä sekä että valmisteluun on käytetty riittävästi aikaa. Samoin suunnittelu ja sen pohjaksi tehty toimintaympäristö- ja oman seuran vahvuuksien ja mahdollisuuksien arviointi on tehty huolella.
Havainnollistamiseen ja suunnitteluun tuo konkretiaa, kun hankkeen vaiheet ja toiminnot piirretään ajallisesti etenevään prosessikuvaukseen. Kuvaan merkitään myös aikataulutetut viestintä- ja markkinointitoimet tarkkaan valitulle ja kuvatulle kohderyhmälle sekä yhteiskumppaneiden kanssa tehtävälle yhteistyölle ja sen eri vaiheille. Valmiista ja yksityiskohtaisesta prosessikuvauksesta on helppo laskea myös hankkeen uskottava ja todenmukainen talousarvio. Myöhemmin prosessikuvaus toimii erinomaisena hankkeen hallinnon ja johtamisen työkaluna.
Jokaiseen toimintoon ja toimintojen nivelvaiheeseen kuuluu riskianalyysi. Erityisesti tässä vaiheessa työryhmän jäsenten eri roolit ja asiantuntemus nousevat arvoon arvaamattomaan. Yhdessä ja eri näkökulmista pohditaan, voiko joku asia nousta esteeksi, mennä kokonaan pieleen tai olla epävarmuustekijä. Miten riskitekijöihin varaudutaan, miten poikkeavissa tilanteissa toimitaan, mikä on suunnitelma B ja tarvitaanko jopa vaihtoehto C. Samalla nähdään, onko näillä ”ennalta ehkäisevillä” toiminnoilla ja mahdollisella lisäpanostuksella vaikutusta myös taloudelliseen varautumiseen ja sitä kautta talousarvioon.
Pohtikaa ja suunnitelkaa huolellisesti sekin, miten toiminta jatkuu hankekauden ja sen turvaaman rahoituksen jälkeen. Tämä riskeihin varautumisen lisäksi on ollut usein hankkeen heikoin lenkki. Arvioinnissa sillä on kuitenkin erityinen painoarvo. Hankeajan jälkeen tapahtuvat toimet on syytä ottaa huomioon jo etukäteissuunnittelun ja riskien hallinnan alkumetreillä. Varmistakaa myös, että PRH:ssa on päivitetyt tiedot mm. nimenkirjoitusoikeuksista.
Muistattehan, että maksuton apuni ja tukeni on aina käytettävissänne!
Syyskausi on käynnistymässä ja se vaatii tällä hetkellä kaikkien seuratoimijoiden häiriöttömän huomion. Siihen kaikille voimia, viisautta, onnea ja menestystä!
Syyskauden toiminnan siirryttyä raiteilleen, operatiivinen toiminta jatkuu seurasta riippuen kahdella varsin poikkeavalla työtavalla ja -tyylillä tai näiden hybridimallilla. Toisissa seuroissa huokaistaan kauden käynnistämisen haasteista ja nautitaan työn tuloksista sen aikaa, kun ajatukset on käännettävä loppuvuodesta kevätkauden suunnitelmiin. Eletään kausi kerrallaan. Katsotaan, mitä aika ja elämä eteen tuo ja reagoidaan sitten sen mukaan. Tätä voi kutsua reaktiiviseksi malliksi.
Toisissa seuroissa (proaktiivisessa mallissa) sen sijaan, että levähdettäisiin laakereille ja heittäydyttäisiin ”virran vietäväksi”, hallitus toteuttaa jatkuvaan parantamiseen ja kehittämiseen tähtäävää strategiatyötään. Seuralla on selkeä, konkreettinen ja kaikkien seuralaisten tuntema tulevaisuuden kuva, mihin seura toiminnallaan ja valinnoillaan tähtää. Kirjallinen visio kuvaa, millainen seura on esim. kolmen – viiden vuoden kuluttua sekä miten ja missä toiminnoissa muutos näkyy. Suunnassa ja muutosprosessissa pysymistä sekä valittujen toimenpiteiden tuloksia ja vaikuttavuutta arvioidaan vähintään kerran vuodessa. Tarvittaessa tehdään korjausliikkeet.
Tahtotilan ja vison saavuttamiseksi tarvitaan usein toimenpiteitä monella seuratoiminnan osa-alueella. Keskeisiä ovat hyvän hallinnon ja johtamisen lisäksi jäsenistön tyytyväisyys seuraan sekä sen ohjaus- ja valmennustoimintaan. Aivan oleellista on onnistua seuran markkinoinnissa ja viestinnässä. Viime vuosina ovat korostuneet myös alueellinen ja muu sidosryhmäyhteistyö, jolla seuran imagoa rakennetaan vahvana toimijana ja yhteistyökumppanina. Samalla, kun pohditaan menestystekijöitä, panostus riskien ja poikkeavien tilanteiden ennakointiin ja hallintaan ovat yhtä tärkeitä.
Joissakin seuroissa on kipuiltu sillä, että seuratoimijoita varsinkaan hallituksiin ja johtokuntiin on vaikea saada. Jos väkeä avaintehtäviin saadaankin, aktiivisuus ja sitoutuminen mm. hallitustyöhön ja seuran kehittämiseen on löysähköä. Niissä seuroissa, joissa on selkeä visio, suunta, tavoite ja toimintastrategia, sitoutumisongelmaa ei juurikaan ole. Tässäkin toteutuu vanha totuus, että kivien hakkaaminen on työlästä ja puuduttavaa, mutta kaikki haluavat olla mukana rakentamassa katedraalia.
Edellä kuuvatut seuran elinvoimaa ja pärjäämistä ennustavat ja varmistavat tekijät ovat tulleet konkreettisesti esille mm. seurakäynneillä, seuratoimijoiden tapaamisissa ja Tähtiseuratoiminnassa. Uskoa menestystekijöihin ja pärjäimiin ovat lujittaneet myös liiton seuroilta pyytämät ja saadut vuosiraporttitiedot.
Toivon kovasti, että jokaisessa seurassa käydään jossakin seuralle sopivassa vaiheessa pitkän tähtäimen tulevaisuus- ja strategiakeskustelu, tehdään toimintaympäristöselvitys, arvioidaan oman seuran mahdollisuudet ja haasteet sekä käynnistetään konkreettiseen tavoitteeseen tähtäävä strategiatyö. Panostus voi tuntua alkuun työläältä, mutta vakuutan, että se kannattaa.
Ja muistattehan, että tuen ja autan teitä mielelläni. Seurakäyntini ovat teille edelleen maksuttomia.
Tampere on perinteisesti ollut hyvä paikka järjestää kilpailuja, tänne on helppo tulla kaikista suunnista eikä matkakaan ole liian pitkä. On siis ollut tavallaan turvallista anoa kilpailuja ja ryhtyä niitä järjestämään. Ainoa erikoisuus täällä on se, että on useita seuroja, jotka kykenevät tekemään hyvän kilpailun ja keskinäinen asetelma voi siksi muodostua sellaiseksi, ettei joku saa järjestettäväkseen haluamiaan tapahtumia. Tällainen tilanne on lisäksemme ainoastaan Helsingissä.
Viime vuonna tapahtui kuitenkin jotain yllättävää. Seuramme järjesti seurakilpailun ja valtakunnallisen kilpailun. Kummankin lähellä ajallisesti oli toinenkin kilpailu Tampereella ja kävi niin, että meille ei tullutkaan osallistujia. Seurakilpailuun saimme noin 40 paria ja valtakunnalliseen seniori cuppeineen vain noin 70 paria. Tämä oli vähemmän kuin Spiralin seurakilpailussa tänä vuonna. Monet seurat ovat vastaavassa tilanteessa joutuneet perumaan kilpailunsa. Päätimme kuitenkin järjestää molemmat näistä, vaikka pelko taloudesta oli läsnä koko ajan. Ajattelin mielessäni, että olen nähnyt näin vaikeita tilanteita vain Oulussa ja Joensuussa ja jos Oulu tähän pystyy, niin kyllä sitten pystymme mekin. Ja näin teimme. Pysyimme niukka naukka nenä pinnalla.
Tälle keväälle meille oli myönnetty kevään viimeinen GP ja sitäkin edelsi kuukautta aikaisemmin Latin SM, joka veti katsomon täyteen. Tämä oli muuten toinen kerta, kun muistan näin käyneen. Kerran viime vuosituhannella oli Joensuussa vastaava tilanne, osa halukkaista ei päässyt enää sisään. Muuten on kyllä aina katsomoissa riittänyt tilaa. Ja nyt pelkäsin aidosti, että GP-kilpailustakin voisi tulla tynkä.
Tänä vuonna on kuitenkin tapahtunut hyvää elpymistä ja monet parit, jotka ovat päässeet ylempään ikäsarjaan, ovat palailleet parketeille. Etenkin senioreissa on tapahtunut selkeä nuorennusleikkaus uusien tulokkaiden myötä, kun taas toisesta päästä senioreita on siirtynyt ylempiin sarjoihin niitä sopivasti kasvattaen. Lapsia ja junioreita on nyt paljon enemmän kilpailemassa ja aiemmin kilpailleet tanssijat ovat huomanneet, että olisi hyvä taas tarttua liikunnallisiin harrastuksiin. Pieni tauko, vapaa-aika ja vanhojen tulosten nollaus päässä ovat tehneet tehtävänsä. Näin saimme tällä kertaa ennätyssuuren kilpailun pandemian jälkeen ja olemme siitä hyvin kiitollisia osallistujille. Peruutuksia oli toki jonkin verran, eivätkä ne johtuneet niinkään tavallisesta flunssasyystä, vaan näitä peruutuksia leimasivat useat loukkaantumiset. Niistä toipuminen vie tietysti aikansa. Yleisöäkin oli mukavasti paikalla pitkin päivää.
Kilpailuumme osallistui myös tanssijoita muista maista. Olin kertonut muutamalle tutulle, että seuramme järjestää GP-kilpailun ja että sinne voivat parit osallistua niin halutessaan. Yleensä näin tekevät kansainvälistä kilpailemista aloittelevat parit. He hankkivat vähän kokemusta muista kilpailuista ennen kuin osallistuvat ensimmäisiin WDSF kilpailuihinsa. Tällä kertaa yllätykseksemme kuitenkin Latviasta saapui kilpailemaan pari, joka on maailman lattareiden rankinglistalla sijalla 87, jota voidaan pitää jo kovana sijoituksena. He voittivatkin Champin lattarit. Yleensä tällainen kielii valmistautumisesta johonkin tiettyyn tapahtumaan ja uusien juttujen kokeilemisesta aidossa kilpailutilanteessa vähän samaan tapaan kuin meidän uudet pariyhdistelmät usein tanssivat jonkun valtakunnallisen kilpailun ennen ensimmäistä GP-kilpailuaan. Ulkomaisia pareja olikin kaikissa ikäsarjoissa ja he toimivat eräänlaisina vauhdittajina myös omille kilpailijoillemme.
Olemme äärimmäisen kiitollisia kaikille, jotka tulivat osallistumaan ja katsomaan kilpailuamme. Kilpailijoita varten näitä kilpailuja järjestetään ja kaikki tahot yrittävät parhaansa. Jos haluatte auttaa myös järjestäjiä ja nostaa kilpailujen tason pandemiaa edeltävälle tasolle, teette sen parhaiten osallistumalla. Nyt myös julkinen liikenne on pudottanut hintojansa niin paljon, ettei pidempikään kilpailumatka enää rasita kukkaroa kohtuuttomasti. Näin saamme järjestelmämme taas toimimaan hyvään tapaan ja kilpailijoita palvellen. Ja teidän lisäksenne tarvitaan niitä seuratoimijoita, joita ilman mikään ei onnistu. Otan tässä yhteydessä vapauden kiittää omia ja naapuriseurojen talkooväkeä arvokkaasta työstänne. Joka ikinen teistä on tärkeä.
Kilpailukausi ei kuitenkaan vielä ole ohi ja paljon on tapahtumia jäljellä. Toivotan vakio- ja RS-tanssijoille hyvää SM-kilpailua ja muille hyviä hetkiä katsomossa ja muilla parketeilla.
Lounais-Suomen tanssiurheiluseurat tapasivat toisensa 13.1.2024 Turussa.
Tämä oli kolmas liiton järjestämä alueellinen kokoontuminen. Ensimmäinen järjestettiin jo vuonna 2020 Kuopiossa Savon, Karjalan, Kainuun ja Keski-Suomen seuroille ja toinen oli reilu vuosi sitten Kaakon kulmalla Kouvolassa Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueen seuroille.
Seuratapaaminen kuuluu Suomen Tanssiurheiluliiton toimintastrategiaan, jolla kehitetään ja uudistetaan työmuotoja ja keinoja tukea ja edistää seurojen hyvinvointia ja elinvoimaisuutta. Vaikka toimintatavat ja haasteet ovat erilaisia, samoilla maantieteellisillä alueilla toimivilla seuroilla löytyy myös yhteisiä arkipäivän sekä toiminnan kehittämisen pulmia ja pullonkauloja samoin kuin hyviä käytäntöjä ja toimivia ratkaisuja.
Alueellisten tapaamisilla lisätään seurojen omaa, alueellista sekä liiton välistä yhteistyötä, jaetaan toimivia käytäntöjä ja löydetään ideoita ja työtapoja seuratoiminnan vahvistamiseksi. Yhteissä kohtaamisissa nostetaan esiin alueiden erityispiirteitä, haasteita, mahdollisuuksia ja ehkä kärkihankkeita silloin kun koko toimialaa arvioidaan ja vahvistetaan. Yhteinen ääni kuuluu vahvemmin myös liiton toiminnan kehittämistyössä.
Aluetapaamisten tärkeä tehtävä on edistää yhteistoimintaa myös alueen muiden lajiliittojen seurojen ja liikuntaorganisaatioiden kanssa. Liikunnan alueorganisaatioiden toiminta, koordinointi, tiedotus, tuki ja apu seuroille samoin kuin koko alueen liikuntatoimen ja seurojen kehittämis- ja yhteistyölle on ensiarvoista. Nytkin oli ilo todeta, että kaikki seurat ovat LiiKun jäseniä ja saavat säännöllisesti ajankohtaista tietoa LiiKun toiminnasta, koulutuksista ja seuratuesta.
Kaikkiin aluetapaamisiin kuuluu tutustua käytännön harjoituksin liiton ei enää uuteen, mutta ehkä vielä joillekin tuntemattomaan tanssimuotoon Easy Dance Clupiin (EDC). Tämän osuuden ohjasi tuttuun tapaan Raili Tilli, joka on tuonut ko. tanssilajin Suomeen Brittiläisistä kansainyhteisöistä. Jotkut seurat ovat ottaneetkin helpon, mukaansa koukuttavan ja yhteisöllisyyttä lisäävän tanssimuodon omaan palvelutarjontaansa.
Turun tapaamisessa oli yli 20 osallistujaa kuudesta eri seurasta. Porukkaa täydensivät Marko Mäenpää Lounais-Suomen Liikunnasta (LiiKu), Raili Tilli Kuopion Dance Flowsta sekä Tanssiurheiluliiton seurakehittäjä Katriina Lahti, joka oli seurueen koollekutsuja.
Päivän aikana jokainen seura kertoi kuulumisistaan, haasteistaan ja ilon aiheistaan. Keskustelu oli vilkasta ja hyviä käytäntöjä, ideoita ja onnistumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Myös liitosta pidettiin huolta ja sen työlistalle annettiin iloisesti monta hyvää ajatusta ja toimeksiantoa mm. markkinoinnista ja viestinnästä kehittää omaa ja seurojen yhteistoimintaa.
Isoin yhteinen asia, joka tuli esille lähes kaikissa puheenvuoroissa oli tarve lisätä ja tiivistää alueellisen yhteistyötä ja seurojen välistä toimintaa. Erityistä kannatusta saivat yhteiset puheenjohtajien ja/tai hallitusten ja johtokuntien säännölliset kokoontumiset, erilaiset koulutukset, suuret yleisötapahtumat sekä monilajitanssileirit eri ikäisille harrastajille. Tapahtuma- ja leirijärjestelyissä voisi myös liitto olla mukana ja kun toimiva malli löydetään, sitä voisi toteuttaa eri puolilla Suomea.
Pohdittiin myös mahdollisuutta yhdistää ja jakaa rohkeasti valmennus- ja ohjaajaresursseja ja jopa jollain tasolla toiminnallisia ja hallinnollisiakin tehtäviä. Seurat toimivat pitkälle vapaa-ehtoisin voimin talkootyönä, joten yhteistyö ja toisiaan kannustava ote on enemmän kuin sata jänistä. Kaikki seurat pitivät keskeisenä menestystekijänä seuran ja alueen yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä sekä hyvää toimintailmapiiriä.
Yhteisenä huolenaiheena oli vakio- ja latinalaistanssijoiden määrän lasku. Liiton muut tanssilajit ja muodot ovat kuitenkin lisänneet ja osittain myös paikanneet vajetta. Seurojen toiminta ja palvelutarjonta on nykyään jo varsin monipuolista.
Monen seuran näkyvä ja tuntuva harmi ja huoli on lapsiharrastajien vähäisyys. Tähän haasteeseen saatiinkin saman tien kullan arvoista tietoa, toimintamalleja ja ideoita. Porin Oikea Rytmi ry sai innovaatiostaan Vuoden 2023 Tanssiurheilutekopalkinnon. Henri ja Riikka Kuusimäki kertoivat, miten heidän seurassaan ”temppu tehtiin” ja miten lapsi- ja junioritoiminta saatiin kasvamaan aika lyhyessä ajassa nollasta aina kilpailuissa menestyneeksi junnujoukkueeksi asti. Lapsi- ja junnutoiminta on seurassa edelleenkin vahvaa ja seuran pitovoima toimii. Kynät vain savusivat, kun kuulijat tekivät muistiinpanoja. Ideat ja toimintamallit kirjattiin myös tapaamisesta laadittuun raporttiin.
Kuvassa Henri ja Riikka Kuusinimi, jotka esittelivät seuran lapsi- ja junnutoimintaa, josta Oikea Rytmi sai Vuoden Tanssiurheilutekopalkinnon. (kuva Eeva Juuti)
Teija Saastamoinen on paitsi La´Teamin puheenjohtaja, myös liiton vakio- ja latinalaistanssivaliokunnan (VAL) jäsen. Hän kertoi VAL:n toiminnasta ja ajankohtaisista asioista. Kilpailutoiminnassa on viimeisen vuodenkin aikana tapahtunut paljon muutoksia, kehittämistoimeniteitä ja uudistuksia. Työtä ja tiedottamista on piisannut ja piisaa edelleenkin.
Seurakehittäjä Katriina Lahti kertoi liiton kuulumiset mm. strategiatyöstä, jäsenyyksistä, liiton seuratukimahdollisuuksista ja muista ajankohtaisista aiheista.
Marko Mäenpää oli mukana koko päivän ja hän ”ulkopuolisena näkijänä ja kokijana” herätteli seuroja arviomaan mm. seurojen nettisivuja. Miten ne oikeasti palvelevat esim. vanhempia, jotka haluavat tuoda lapsensa tanssiharrastukseen. Löytyykö tarvittava tieto ja antavatko sivut varmuuden, että lapsella on seurassa hyvä ja turvallista olla ja että hän saa taidoilleen ja toimintakyvylleen sopivaa ja lapsen kehitystä tukevaa ohjausta ja valmennusta. Marko kertoi myös laajasti LiiKun palveluista ja mahdollisuuksista seuroille. Ihan huimasi, sillä palvelukonsepti oli tavattoman laaja ja monipuolinen.
Turun tapaamien oli hyvä ja silmiä avaava kokemus ja siitä saatiin erinomainen palaute. Seuroilla oli paljon asiaa ja keskustelu oli niin vilkasta, että aika EDC -tanssinopetukselle jäi suunniteltua vähäisemmäksi. Kaksi tanssia ennätettiin kuitenkin harjoitella ja kaikki mukana olevat saivat ”nuotit” mukaansa lisätansseista. Liiton nettisivuilla on muutamia videon pätkiä ja netistä samat tanssit löytyvät Sequence Dance Club -nimellä.
Lopuksi vielä iso kiitos lateamiläisille, jotka tarjosivat mukavat ja kotoisat kokoontumis- ja tanssitilat käyttöömme ja huolehditte maukkaista suuhun pantavista.
Kokemuksen ja palautteen mukaan aluetapaamiset on yksi parhaista tavoista tehdä liitto- ja seurayhteistyötä. Seuraava kokoontuminen on jo keväällä Länsi-Suomen ja Oulun seudun seurojen kanssa. Seuraavana on vuorossa Tampereen seudun tanssiseurat. Syyskaudella Savon, Kainuun, Keski-Suomen ja Karjalan tanssiseurat pääsevät jo aluetapaamistensa toiselle kierrokselle.
Tällä kertaa Tanssiurheiluliiton blogissa paratanssin maajoukkueurheilija, oululainen Pirjo Pappila jakaa oman tarinansa. Ääneen pääsee myös Pirjon valmentaja Carola Tuokko. Pirjo haluaa muistuttaa tekstillään, että jokainen ihminen on arvokas ja oikeutettu saamaan tasa-arvoista kohtelua, laadukasta hoitoa ja kuntoutusta, tulemaan kuulluksi, ja elämään oman näköistä elämää!
Paratanssilla kohti omia unelmia
Pirjo kuvattuna ennen tanssin aloittamista, 17.6.2012
Pirjo: Elettiin vuoden 2015 syksyä. Puiden lehdet olivat jo vahvasti vaihtaneet värinsä iloisen ruskanvärisiksi, mutta omassa elämässäni elin täysin tuntematonta synkkää muutosta. Isot toiveet, haaveet ja suunnitelmat murskautuivat yksi toisensa jälkeen. Seuraavan kevään ja kesän piti tuoda elämääni uutta valoa ja arvostusta, mutta toisin kävi. Olin tehnyt elämäni suurimman virheen luottaessani petollisen ihmisen valheisiin ja yhtäkkiä olinkin elämässäni pelottavan yksin enkä uskonut, että pystyisin asumaan yksin, koska olin aivojeni mukaan niin hirveän vammainen. Kuolemanpelko oli joka hetki vierelläni ja kyyneleeni jokapäiväisinä vierainani. Rukoilin, etten ikinä saisi sellaista astmakohtausta, jolloin en pystyisi toimimaan senkään vertaa kuin pystyin. Yhtäkkiä elämässä hyvin pärjäävä perheenäiti oli tippunut sellaiseen kaivoon, jossa ei ollut tikapuita edes huoltokäyntiä varten. Siinä olin – oman tyhmyyteni vuoksi umpikujassa omassa elämässäni.
Koitti aamu, avustajani antoi lääkkeeni ja kuumaa höyryävää kahvia puhtaasta kupista. Vaihdoimme sanattoman hymyn ja katseeni kohdistui ikkunasta avautuvaan sateiseen harmauteen. Mietin, heittäisinkö elämäni raunion palaset roskasiiloon ja yrittäisinkö valaa vielä yhden vedoksen. Päädyin tekemään näin. Päätökseni myötä minun piti oppia tanssimaan valssi tulevaa elämääni varten. Etsin netistä ratkaisua, miten pystyisin tanssimaan sähköpyörätuolillani unelmieni valssin. Näin eksyin elämäni ensimmäiselle pyörätuolitanssitunnille 21.9.2015, jonne menin suoraan työkeikaltani ja työvaatteissani.
Ujosti jäin lähelle oven pieltä, että pääsisin pikaisesti pakenemaan, mutten ehtinyt edes ajatella viittä sekuntia pitempään tuota pakoaikomustani, sillä eteeni tupsahtanut valmentaja tuumasi, että ”ei muuta kuin mukaan vaan”. Tämä lause käänsi elämäni täysin ylösalaisin, olin yhtäkkiä hirveän isossa pyörremyrskyssä ja hyvä, että ehdin vetää tarpeeksi happea keuhkoihini. Hämmentyneenä etsin katseellani tutun turvallista avustajaani, joka hymyili minulle takaisin kuin viestiksi ”ei hätää, anna mennä vaan”. Mitä ihmettä, minun piti tulla vain kysymään neuvoja ja nyt yhtäkkiä seuraan toista sähköpyörätuolilla tanssivaa naista ja yritän tehdä samoin kuin hän tekee. Löysin itseni miettimästä, että ”helkutti täähän on tosi sikasiistiä ja oon kaiken lisäksi vielä melko hyvä…”
Hetken mietin, kehtaisinko sanoa tulevani uudestaan, mitähän avustajani sanoisi tai toiset avustajat ja läheiseni. Entä uusi elämäni, olisiko siinä sijaa tällaiselle hyvänolon tunteelle, jota koin. Minun ajatukseni keskeytyi kysymykseen ”no, nähdäänkö ensi viikolla?” En tiedä, kuka liikutti suutani ja muodosti sanani, mutta kuulin vastaavani ”tottakai, tämä oli tosi kivaa!” Huikkasin kaikille ”nähdään ensi viikolla” ja kasvoni suuressa hymyssä lähdin kohtaamaan kotonani odottavaa elämäni synkkää osiota… Illan aikana tajusin, ettei elämäni ollut sitä, mitä olin toivonut ja päätin tehdä muutoksen, ja niin myös tein. Tarvittiin vielä useampi pettymys, ennen kuin kuppini täyttyi tarpeeksi ja olin valmis lapioimaan elämästäni tämän paskan pois, joka oli siihen tunkeutunut. En enää kestänyt perustella, selittää ja vaatia ymmärrystä – olin päättänyt, se olisi siinä. Ilman mitään tunteita tyhjensin elämästäni vallitsevan kaaoksen ja välittömästi aloin valamaan vielä kertaalleen elämääni uudestaan – olin valmis! Katsoin taivaalle, hymyilin kaikille rakkailleni pilvien taakse kuin lapsi, joka oli saanut unelmansa joululahjan.
Se olikin lahja elämältäni – se on juuri sellainen lahja, josta olin pikkutytöstä asti haaveillut. Minun elämääni sisältyi viikoittaiset tanssitreenit, kuntosalit ja muut kehon hallintaa parantavat asiat. Mitä ihmettä, yhtäkkiä olinkin pystyvä ja yrittävä nainen ja elämä alkoi maistumaan. Uskalsin olla kahden tunnin ajan yksin ilman paniikkia kuolemasta. Tämä johtui siitä, että minulle oli iskostettu, etten pystyisi tekemään mitään tai mikään tekemäni ei olisi minkään arvoista. Jopa yksinoloni oli tuhoon tuomittu, sillä väitettiin, että ehtisin kuolla ennen kuin seuraava avustaja tulisi.
Pirjo tämän vuoden kesäkuussa, 3.6.2023
Päiviini tupsahteli uusia ystäviä ja keskustelujen aihe, josta puhuminen ei kyllästyttäisi koskaan. Sana tanssi oli lähes joka lauseessani. Olin nyt tanssiurheiluseuran jäsen ja minulla oli valmentajat sekä harjoitussuunnitelma. Kuitenkaan en hymyillyt peilikuvalleni. Istuin melko vinossa asennossa ja olin menettänyt sellaisen kauneuteni, joka olisi minulle riittänyt. Päätin – harjoittelen niin paljon kuin voin ja katson, mitä se antaa. Päivä toisensa jälkeen pystyin tekemään aina vain enemmän ja enemmän ihan itse. Minulle tuli valtava halu yrittää rikkoa asetettuja taburajoja kotini askareista, joita minun ei koskaan odotettu edes yrittävän. Viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta löysin sellaisia asioita, joihin en ollut pystynyt pitkään aikaan. Minua ei kukaan moittinut eikä kieltänyt yrittämästä. Jaksoin vain päivä päivältä enemmän ja tunsin, kuinka kehoni janoaa liikettä. Olin urheilija, käsite, josta olin ennen vammani pahentumista vain haaveillut. Ette uskokaan, surunkyyneleeni vaihtuivat ilonkyyneleiksi ja päivieni vieraita olivat toivo, usko ja päämäärä – niitä kohti menin sitten täysiä!
Tässä teille alkupala tanssiurani alkutaipaleesta. Tuolloin istuma-asentoni oli todella järkyttävä skolioosini vuoksi. En jaksanut kannatella päätäni tai käyttää vasenta kättäni toimintojeni apuna, mutta pikkuhiljaa huomasin asentoni muuttuvan ja olen siitä elämälleni todella kiitollinen. Katsoessani nyt valaistua palkintokaappiani ja siellä olevia palkintoja, on kuin elämäni elokuva vilisisi silmieni edessä. Päämääräinen harjoittelu unelmiani kohti toimi täydellisenä psyykkeen ja fysiikkani terapeuttina. Tätä nykyä pääni ei enää kosketa lähes tuolini käsinojaa, vaan jaksan kannattaa sitä lähes täysin suorassa lähes taukoamatta. Ne lukemattomat kuntosaliharjoitteet ja tanssitreenit ovat tehneet minusta pystyvän huippu-urheilijan, joka harjoittelee jo seisomista ja askellusta kävelyliinan avulla paino kevennettynä. Tämä rakas lajini oli maailman paras kuntoutus ja psyykelääke enkä ole kaivannut mitään muuta sen tilalle. Paikka maajoukkueessa ja usea arvokisaedustusoikeus Suomen joukkueessa on osoitus siitä, että unelmat ovat kaikille saavutettavissa, jos vain uskoo itseensä ja arvostaa omaa elämäänsä nöyrästi.
Jutun liitteenä kaksi valokuvaa, toinen ennen tanssia ja toinen tämän vuoden kesäkuulta, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Nykyinen valmentajani Carola Tuokko, joka on minua valmentanut jo neljän vuoden ajan, ei suostunut valmentamaan minua tavalliseen tapaan vammaisena urheilijana, vaan tanssijana. Hän ohitti vammani ja antoi vain painoarvon sille, mitä olin ihmisenä. Siitä ohessa hänen oma kirjoituksensa.
Carola Tuokko
Carola: Muistan Pirjon, Pirtsin, ajalta ennen yhteistyötämme. Olin nähnyt häntä kilpailuissa. Mieleeni on jäänyt hänen freestyle-esityksessä tanssimansa Over The Rainbow. Musiikki oli esityksen nimen mukainen ja hän ajeli ympäri lattiaa pysähtyen välillä ja nostaen vähän huivia, jossa oli sateenkaaren kuva. Naisen olemus oli kokoon käpertynyt ja hän roikkui osittain ulkona tuolista, kädet eivät juurikaan toimineet. Esityksessä ei ollut varsinaisia teknisiä ansioita, mutta se voimakas tunne, jonka hän pystyi viestimään, oli käsin kosketeltava. Silloin en vielä tiennyt, että hän oli jo liki luovuttanut ja odotti kuoleman saapuvan milloin hyvänsä.
Tästä kului vielä jonkin aikaa ennen kuin tilanne valmentajan kanssa eskaloitui siihen pisteeseen, että yhteistyö ei voinut enää jatkua. Silloin Pirtsi kääntyi puoleeni ja kysyi varovasti, että voisinko ryhtyä hänen valmentajakseen. Olin kyllä valmentanut pyörätuolitanssijoita aiemminkin, mutta ei minulla ollut varsinaista kokemusta neliraajahalvaantuneista. Suostuin, kun pyydettiin. Mielestäni kaikki tarvitsevat hyvää valmennusta ihan tilanteestaan riippumatta ja tällä kertaa minut oli valittu. Otin haasteen vastaan.
Ensimmäinen tapaamisemme treenisalilla oli yllätyksiä täynnä. Olin luullut yhtä jos toistakin, muun muassa, että hänen vasen kätensä olisi ollut luutunut outoon kippuraan. Huomasin, että halvaantunutta ihmistä pystyi liikuttelemaan ja saamaan myös vastakaikua. Ajattelin kauhuissani, että ei voi olla totta! En ole lääkäri, olen valmentaja, ja ehkä juuri siksi minulla ei ollut rajoitetta ajattelussani siitä mitä voitaisiin tehdä. Tämän lisäksi tuolissa vastapäätäni istui älykäs ihminen, jolle pystyin puhumaan ja hän pystyi puhumaan minulle. Opin melko nopeasti ymmärtämään hänen puhettaan ja ymmärsimme toisiamme. Asetin tavoitteeksi opettaa hänet tanssimaan ja myös hänen päivittäisen elämänlaatunsa parantamisen. En nimittäin voinut käsittää miten hänet oli päästetty siihen tilaan ja mistä ihmeessä tuli diagnoosi neliraajahalvauksesta. Ehkä siinäkin sitten on eri asteita.
Pirjolla oli ennestään jo avustajia ja terveydenhuoltoväkeä käytössään. Muodostimme olemassa olevista vanhoista ja uusista tiimin, jossa oli avustajia, fysioterapeutteja, toimintaterapeutti, lääkäri ja valmentaja. Ihan kuten kenelle hyvänsä muullekin urheilijalle tehtiin suunnitelma Ja sitä on jatkettu. Tanssimisen edistyessä olen aina voinut kertoa tiimille mitä apua tarvitaan seuraavaksi. On pitänyt saada käsivoimia, oikaista skolioosia, suoristaa istuma-asentoa, kannattaa päätä jne. Ja Pirtsi on aina tehnyt ahkerasti kaiken, mitä on tarvittu. Säännöllisten vuosittaisten lääkärintarkastusten myötä on löytynyt lääkäri, joka ennakkoluulottomasti on lähtenyt auttamaan ja onnistunut spastisuuden korjaamisessa. Olemme sopineet ravinnosta ja päivittäisen elämän hallinnasta. Välillä on neuvoteltu myös sosiaalitoimen kanssa ja jututettu ulkomaisia kilpailunjärjestäjiä. Sponsorihankinta on ollut Pirjon omalla vastuulla. Pirjo tekee nykyään työtä eikä enää elä pelkkien tukien varassa.
Tällä hetkellä treeneissä käy neliraajahalvaantunut, joka pystyy liikuttelemaan molempia käsiään ja jalkojaan, syömään omatoimisesti ja laittamaan ruokaa. Hän on myös hyvää vauhtia opettelemassa seisomaan ja kävelemäänkin. Askeleet valjaissa onnistuvat jo hyvin ja valjaissa olo kehittää muutenkin lihaksia, jotka istuessa näivettyisivät. Omatoimisuus on huipussaan ja käynti kaupassakin sujuu. Pirjo on kouluttautunut lisää ja valmentaa nyt itsekin muita vammaisurheilijoita samalla menestyskaavalla. Tanssinkin puolella menee hyvin. Hän kilpailee sekä kotimaassa että ulkomailla. Muutama vuosi sitten ihmiset olisivat nauraneet, jos olisimme puhuneet, että hän vielä lähtee kilpailemaan Taiwaniin ja Japaniin perinteisten eurooppalaisten kohteiden lisäksi. Kaikki tämä on jo tehty ja menestystä on tullut paljonkin. Pirjo kuuluu Suomen maajoukkueeseen ja edustaa aina tyylikkäänä ja asiallisesti. Omassa sarjassaan hän on viidentenä maailmanlistalla. Tähtäimessä ovat olympialaiset, kunhan IPC nyt ensin saa tanssin mukaan ohjelmaan.
Mitäpä tästä sitten pitäisi ajatella, mitä voi sanoa? Ainakin sen, että tanssin harrastamisesta on ollut sekä fyysistä että psyykkistä hyötyä. Pirjossa nähdään myös selvästi, miten tavoitteellinen ja periksi antamaton harjoittelu vie eteenpäin. Tiimin saumaton yhteistyö on ollut se tukijalka, jolta on voitu ponnistaa. Aina kannattaa yrittää ja uskoa parempaan. Meistä kukaan ei tiedä mihin tämä kaikki voi johtaa ja miten paljon kehitystä voi vielä tapahtua. Mutta vaikka mitään ei enää tapahtuisikaan, on ero tuoliin heitetyn ihmiskasan ja siinä nyt ryhdikkäänä istuvan iloisen ja aktiivisen naisen välillä merkittävä. Ja nyt hänestä on kehkeytynyt huippu-urheilija vastoin kaikkia oletuksia.
Askelten tapailua jopa kauppajonossa – Tanssi koukutti hauskuudellaan Maijan ja Markuksen
Tanssista voi muodostua erittäin tärkeä ja iso osa elämää, vaikka sen aloittaisi vasta myöhemmälläkin iällä. Vakio- ja latinalaistansseja tanssiva pari Markus Särkkä ja Maija Raussi (Savonlinnan Tanssiseura SaTsa ry) kertovat, että tanssi on samanaikaisesti riittävän hauskaa ja haastavaa, jonka vuoksi se myös koukuttaa. Pari kilpailee seniori 4 -ikäsarjassa ja he ovat tehneet sinnikkäästi ja määrätietoisesti töitä sen eteen, että ovat yltäneet ylimpään taitoluokkaan.
Maija Raussi ja Markus Särkkä
“Aluksi ei oltu todellakaan menossa kilpailuihin”
Markus ja Maija ovat kilpailleet tanssissa nyt kymmenen vuotta, ja harrastaneet yhdessä kauemminkin. Tätä ennen Maija oli harrastanut jonkin verran myös itämaisia tansseja ja Markus oli käynyt lavatansseissa sekä opetellut joitakin valssin ja tangon kuvioita.
”Aluksi halusimme opetella vain muutamia jiven kuvioita, sillä se vaikutti hauskalta tanssilta. Menimme tanssitunneille, jonka seurauksena tanssi veikin sitten mennessään, ja siirryimme tanssiurheiluun. Osallistuimme ensimmäistä kertaa kilpailuihin vuonna 2013. Se jännitti kamalasti ja kaikki kisoihin liittyvä glamour tuli hieman yllätyksenä. Kisakokemus kuitenkin vahvisti kiinnostusta tanssiurheiluun, ja myöhemmin lähdettiin kisaamaan aktiivisestikin.”
“Tanssi on sekä hauskaa että tarpeeksi haastavaa”
Tämä on se yhdistelmä, joka paria koukuttaa tanssissa eniten. Markus ja Maija ovat todenneet, että heillä on todella erilaiset tavat oppia tanssia. Toisaalta niinhän se on, että vastakohdat täydentävät toisiaan.
”Opettelen tanssikuviot numero numerolta, ja minun on tehtävä niistä aina lista paperille”, Maija kertoo.
”Minä opettelen Maijalta isompia kokonaisuuksia kerralla. Se on hyvä, kun toinen tekee työt ja minä sitten vain tanssin”, Markus naurahtaa.
”Kyllä me kuviot aina lopulta opitaan, vaikka välillä tuntuukin todella vaikealta.”
Parasta tanssissa on sen asettamat haasteet ja pienetkin oppimisen kokemukset. Onnistumiset tyydyttävätkin paria enemmän kuin menestys kisoissa. Tanssi opettaa itsetuntemusta ja parin tuntemusta.
Yksi Maijan pukupusseista, joka on nähnyt monen monta seikkailua
“Uuden harrastuksen aloittaminen oli helppoa, koska se oli niin kivaa”
Tanssista tuli senioriparille nopeasti todella tärkeä ja iso juttu. He eivät kokeneet informaation etsimistä pienessä kaupungissa haasteelliseksi, vaikka ovat monilta kuulleetkin, että joskus tanssiseuraan löytäminen voi olla hankalaa.
”Tunsimme seurasta yhden henkilön, joka houkutteli meidät mukaan. Tietoa tanssiseurasta ei tarvinnut siis erikseen etsiä. Kaikki oli aluksi uutta ja ihmeellistä, nykyään enää ihmeellistä!”
”Vaikea sanoa, millaista on oikeassa kilpailumaailmassa, mutta on hienoa, miten yhteisöllistä meininki on. Aina kannustetaan toisia pareja ja huolehditaan toinen toisesta. Se on meille ja varmasti monelle muullekin todella tärkeää.”
Pari kertoo, että omistautuminen lajille on melko vahvaa. Harrastus näkyy myös arkipäiväisessä elämässä koko ajan.
”Tanssi on meille tosi läpitunkeva juttu ja vaikuttaa moneen asiaan. Erilaisia asentoja opetellaan keskellä kaupunkia kävellessäkin tai liikennevaloissa odotellessa. Asentoa rakentaa usein huomaamatta, kun kiinnittää huomiota esimerkiksi rangan asentoon”, pari kertoo.
”Niin ja jonot kaupassa ovat pahimpia. Maijan tunnistaa aina kaupassa kaukaa, koska kassajonoissa hän ei pysy paikallaan vaan on aina heilumassa ja harjoittelemassa”, Markus naurahtaa.
“Tanssimiselle ei ole koskaan esteitä, ei tarvitse olla huippuun trimmattu!”
Pari suosittelee tanssia harrastuksena kaikille. He myös peräänkuuluttavat sitä, ettei ikä tai muutkaan tekijät estä itselle tärkeän harrastuksen aloittamista tai jatkamista.
”On vaikeaa ymmärtää, miksi monia asioita tarkastellaan aina niin ikäkeskeisesti. Ei se ikä ole este millekään. Vaikka kuusikymppisenäkin aloittaisi, niin se on vielä nuori ja ehtii vaikka mitä!”
”Olemme itse kisanneet polvi ja lonkka teipattuna faskiateipillä, jalkaterä teipattuna tanssikengässä, kuulolaite teipattuna korvalehteen ja niin edelleen, eikä se ole estänyt tanssimista tai kisaamista. Näillä eväillä mennään!”
“Tanssissa ei voi ajatella muuta kuin sitä tanssia”
Tanssi vie hyvin ajatuksia muualle muista arkielämän huolista ja askareista. Treenien jälkeen olo on aina hyvä ja kevyempi. Tanssi on opettanut parille kärsivällisyyttä ja sitä, että töitä on tehtävä pitkäjänteisesti.
”Vapaa-ajalla tykkäämme mökkeillä, veneillä sekä surffata silloin, kun emme tanssi. Surffatessa on huomannut tanssin tuomia hyötyjä, kuten kehonhallintaa. Jos tippuu laudalta niin pääsee myös räjähtävästi takaisin ylös. Ja kärsivällisyys on kasvanut merkittävästi. Tulokset eivät tule heti tanssissa eikä surffauksessakaan.”
Markus ja Maija ovat loistava esimerkki siitä, kuinka harrastuksen kipinä voi syttyä myöhemmälläkin iällä. Uuden harrastuksen aloittaminen vaatii aina rohkeutta, mutta se voi loppujen lopuksi olla todella palkitsevaa ja opettavaista.
”Heti paikalla, mahdollisimman nopeasti kaikki tanssimaan! Se on niin kivaa, että kokeilkaa edes!”
Sanomme aina, että tanssi on erinomainen harrastus ikään katsomatta. Sitä voi harrastaa kilpailullisesti tai ei-kilpailullisesti. Tanssilla ja musiikilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia ihmisen psyykkeelle ja oppimiselle. Lisäksi tanssi kehittää kehonhallintaa monin eri tavoin. Joillekin tanssi voi muodostua elämäntavaksi, ja se kulkee mukana jopa läpi elämän.
Tanssi ihastuttaa ja ilostuttaa niin harrastajaa kuin katsojaakin. Pyysimme latinalaistanssipari Raija ja Teuvo Lainetta kertomaan tarinaansa tanssijoina (BuumiDancesport Helsinki ry). Moni on ihmetellyt, kuinka he jaksavat vieläkin tanssia, mutta se on muotoutunut heille niin rakkaaksi harrastukseksi. Kokenut pari kilpailee edelleen ansiokkaasti seniori 4-ikäsarjassa ja tanssikokemusta heille on karttunut jo lähes 30 vuotta.
Raija ja Teuvo Laine
“Pystymetsästä tanssiparketeille”
Raija ja Teuvo Laine ovat aloittaneet tanssin 90-luvulla tyttäriensä harrastuksen innoittamana. Aikaisempaa tanssitaustaa kummallakaan ei ollut ja tanssimaan lähdettiin niin sanotusti pystymetsästä.
– Tytöt harrastivat tanssia ja nuorempi kilpailikin. Kävimme aina katsomassa harjoituksia ja innostuimme sitä kautta itsekin lähtemään alkeiskurssille. Siitä se sitten lähti. Nuorempana kumpikaan ei ole harrastanut tanssia, ainoastaan lavatansseissa tuli käytyä joskus.
Parilla ei ollut aluksi mitään suunnitelmaa kilpailla, mutta ensimmäisen kerran he astelivat kilpaparketeille kuitenkin vuonna 1997. Sittemmin he ovat menestyneet erittäin hienosti omissa sarjoissaan. Heillä on latinalaistansseissa 12 SM-kultaa, 2 hopeaa ja 1 pronssi. Myös muissa erilaisissa kilpailuissa menestystä on tullut.
– Vaikka olemme menestyneet, on tämä siltikin harrastus, sillä leipää se ei tuo pöytään. Harjoittelemme nykyään ainakin kolme kertaa viikossa. Aikaisemmin treenikertoja saattoi olla jopa viitenä päivänä viikossa.
“Tanssi kannattaa”
Tanssi on erinomainen, monipuolinen tapa liikkua, ja se yhdistää liikkeen, musiikin sekä sosiaalisen kanssakäymisen ihmisten kanssa. Liikkumismuotona se on erittäin fyysistä, eikä sitä turhaan kutsuta nimenomaan tanssiurheiluksi.
– Musiikin tahtiin liikkuminen on parasta, se vie mennessään. Tanssi on kokonaisvaltaista, ja sillä on paljon hyötyjä fyysisesti sekä tekee tosi hyvää pääkopalle. Lisäksi tanssin kautta on tutustunut paljon uusiin ihmisiin, joista on tullut hyviä kavereita.
Raija ja Teuvo kertovat, että tanssin avulla oppii käsittelemään monenlaisia asioita. Se opettaa ja kasvattaa paljon.
– Tanssin avulla pystyy käsittelemään stressiä. Välillä kun tanssi ei suju, oppii myös niitä pettymyksiä käsittelemään. Aina kaikki ei mene kuten itse ajattelee. Oppii siis myös olemaan itselleen armollinen.
Vaikka tanssi on monelle “vain harrastus”, antaa se siis myös paljon eväitä elämään tanssin ulkopuolellakin.
– Tanssi on antanut meille molemmille rohkeutta sekä kasvattanut itsevarmuutta. Nuorempana olemme olleet melko ujoja, emmekä ole lähteneet mukaan kaikkiin juttuihin.
“Sanovat, että tanssi ei ole huippu-urheilua”
Tanssiurheiluun ja nimenomaan kilpatanssiin liitetään usein erilaisia stereotypioita, jotka eivät varsinaisesti pidä paikkaansa. Pari kertoo, että ihmisillä on sellainen käsitys, että tanssi on vain kevyttä pyörähtelyä tanssilattialla.
– Jotkut sanovat, että tanssi ei ole huippu-urheilua. Se on nimenomaan huippu-urheilua, siinä missä muutkin. Monet luulevat, että tanssi on jotenkin tosi helppoa tai puuhastelua. Tanssiurheilussa pitää kuitenkin olla vauhtia, samalla säilyttäen asennot ja ilmeet. Kaikki kyllä oppii tanssimaan, mutta hyväksi tulee treenaamalla.
Pari toi myös esiin seuraavanlaisen esimerkin, joka havainnollistaa tanssin fyysisyyttä:
– Yksi nainen sanoi kerran, että hän on treenannut maratoonille pääosin tanssimalla. Tämä kertoo mielestämme kunnosta ja sen kehittämisestä jotakin.
Raija ja Teuvo ovat aktiivisia itse myös tanssisalien ulkopuolella. Sellaisina päivinä, kun he eivät treenaa tanssia, he lenkkeilevät. Raija kertoo myös osallistuvansa puistojumppaan ja talvisin hänen tulee käytyä avannossa.
– Kyllä ruumiinkulttuuria tulee harrastettua. Jos ei oo hyvä kunto, niin ei jaksa tanssiakaan. Treenaamme tällä hetkellä tanssia ainakin kolme kertaa viikossa. Aikaisemmin kävimme tanssimassa jopa viitenä päivänä viikossa.
Raija kertoo ompelevansa lähes kaikki lattaripukunsa itse. Lisäksi sanaristikot ja kaikki muu pieni puuhastelu ovat mieleistä tekemistä silloin, kun ei ole tanssimassa.
“Vieläkö te jaksatte tanssia?”
Raija ja Teuvo ovat saaneet paljon positiivista palautetta harrastuksestaan. Osa on myös ihmetellyt sitä, kuinka pari jaksaa tanssia edelleen aktiivisesti.
– Yleisöltä saatu palaute on parasta. Parempaa jopa kuin se, että menestyy kilpailuissa. Katsojat tulevat joskus kertomaan, kuinka meidän tanssia on kiva katsoa ja ollaan vähän kuin heidän esikuvia. Se lämmittää mieltä.
“Ehdottomasti mukaan vaan”
Tanssilla on todettu olevan lukuisia hyötyjä ihmisen terveydelle. Laji sopii kaikille ja sitä on mahdollista skaalata niin iän, taitotason sekä toimintakyvyn mukaan. Kilpatanssia pidetään kalliina harrastuksena. Oikeasti se ei edes ole niin kallista kuin monet muut nuorten suosimat harrastuslajit.
– Jos miettii tanssiharrastuksen aloittamista, niin ehdottomasti mukaan vaan! Kaikki oppivat kyllä tanssimaan! Moni saattaa vierastaa kilpatanssia, mutta kuten todettua, se on niin kropalle kuin päällekin niin monipuolista. Lisäksi nuorille se opettaa käytöstapoja! Tanssilattialla käyttäydytään aina hienosti. Iästä riippumatta kaikki vaan sinne treenisaleille!
Tarina tanssin takana, Hannu Heiskanen: Tanssiurheilu parantaa tasapainoa
Hannu Heiskanen on aloittanut tanssin kuusi vuotta sitten. Hannu on helsinkiläinen suutarimestari, joka on suorittanut erikoisnäytön kenkien liukkaudesta ja liukuesteistä. Vaikka hän on työnsä tuloksena ehkäissyt ihmisten kaatumisia merkittävästi, on kokemus opettanut, että paras keino kaatumisten ehkäisyssä on kuitenkin tasapainon kehittäminen. Tähän ehdottomasti paras apu on tanssi.
Olen suutarimestari Kampin suutariliikkeessä Helsingissä. Olen suorittanut maailmallakin harvinaisen suutarimestarin erikoisnäytön kenkien liukkaudesta ja liukuesteistä. Aikanaan pääsin kiertämään liukuesteasiantuntijana erilaisia tapahtumia muun muassa Pysy pystyssä -kampanjan puitteissa. Kävin puhumassa jalkineiden liukkaudesta sosiaali- ja terveysministeriön sekä Liikenneturvan isoissa tilaisuuksissa, joissa paikalla oli paljon terveysalan ihmisiä myös puhumassa. Pistin merkille, että lähes kaikki heistä oli sitä mieltä, että tanssi on paras tasapainon tuoja. Tuohon aikaan aiheesta ei ollut vielä tehty tutkimuksia, mutta sittemmin väitettä on tuettu lukuisilla tutkimuksilla.
En osannut itse tanssia, mutta sitten tapahtui yksi ihmeellinen juttu. Eräs nuori nainen tuli kerran tähän liikkeelle, ja tarvitsi pyöränsä renkaisiin ilmaa. Tällä aikaa alkoi satamaan vettä, tarjosin naiselle kaakaota ja juttelimme jonkin aikaa. Kun sade ei hellittänyt, annoin naiselle sateenvarjon ja kertakäyttösadetakin, jotta hän pystyi jatkamaan matkaansa. Meistä tuli tämän kohtaamisen seurauksena Facebook-kavereita. Huomasin, että nainen jakaa sivullaan paljon tanssijuttuja, ja opettaa myös tanssia. Lähetin hänelle viestin: “Luuletko, että tällainen vanha kaali voisi oppia sitä salsaa?” Hän neuvoi, mihin minun tulisi mennä, mutta en kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi.
Kyseinen nainen tuli kerran takaisin ja hän suorastaan raahasi minut mukanaan tanssitunnille. Sillä tiellä olen edelleen. Olen käynyt muun muassa Vakita ry:n alkeiskurssin ja sittemmin harrastanut tanssia innokkaasti. Löysin tieni tanssiin siis hieman sattumalta, mutta nyt voisin suositella tanssia ihan kaikille. Olen harrastanut tanssia nyt kuusi vuotta.
Olen toiminut pitkään niin sanottuna liukuestelähettiläänä, mutta mielestäni tanssi ja tasapaino pitäisi saada jotenkin yhdistettyä. Asia tulisi ottaa todesta, sillä harva oikeasti ajattelee tai ymmärtää sitä, kuinka suuret kustannukset kaatumisista ja niistä aiheutuneiden vammojen hoidosta tulee yhteiskunnassamme. Tanssia voi harrastaa todella matalalla kynnyksellä, eikä aina edes tarvitse poistua kotoa. Harrastamisen muotojakin on niin paljon: voi tanssia yksin, parin kanssa tai ryhmässä, on rivitanssia, lavatanssia, kansantanssia, kilpatanssia ja niin edelleen. Monipuolisten terveyshyötyjensä lisäksi tanssiin linkittyy myös yhteisöllisyys ja musiikki. Mielestäni kaikkien tulisi harrastaa tanssia!
