On tanssiharjoittelun vakiotunti ja seisomme rivissä selkä kohti seinään ja haemme suoraa ja kannatettua tanssiasentoa. Ensin miehet ojennukseen ja daamit paikalleen oikeat puolet vastakkain. Muista vahva työntö naisella oikean rinnan alapuolelta kohti miehen antamaa tukea. Rintaranka taipuneena kuin korkeushyppääjällä ja kokeile vasemman käden vetoa yläviistoon vasemmalle ja kurota sinne kannattaen kyljet. Älä riko niskan linjaa, pää ei saa mennä yli kantapään, selkä ei saa retkahtaa taakse. Suorista hieman oikeaa kättä ja anna sillä kevyt vaste miehen vasempaan käteen. Rentouta hartiat, tarkista että ”aurinko paistaa” decolteen kohdalta kauniin pyöreästi eli olkapäät pysyvät takana kuin rantapalloa kannattaisit. Hengittäminen olisi nyt tärkeää ja sitten liikkeelle…
Voi tätä ahdistuksen määrää ja vielä ei ole yhtään askelta otettu. Mies seisoo kuin rautakanki selkä (yli)suorassa ja minä koitan muuntua omalle paikalleni jäykällä rintarangalla, kireine lonkankoukistajineni, peläten jo ennakolta yllättävää liikettä, jossa ydintuki pettää, aiheuttaen virheliikkeen selälle ja treenit olivatkin sitten siinä vähäksi aikaa.
Nämä yllämainitut asiat ja lukuisat muut ovat toistoina kropassani, joka on huutanut apua tulematta kuulluksi. Nyt pikkuhiljaa alan ymmärtämään, että yli 40-kymppisenä vakio- ja latinalaistanssin aloittaneena, voisin olla armeliaampi kropalleni, parilleni ja itselleni – laadusta tinkimättä. Useasti kuultu lause siitä, että tanssijan tärkein tuki on lattia, ei pelkkänä lauseena riitä. Lattiaan on tutustuttava ja kuulosteltava. Jalkojen painamista lattiaa vasten on harjoiteltava, tunnusteltava miten voima ja vastavoiman laki toimivat. Kuinka vartalon kannatus alkaa alhaalta ja nousee ylös -> oivallettava kokeilun kautta miten se mahdollistaa myös liikkeen syntymisen vartalossani luonnollisesti, usein jopa kivuttomasti. Ei suorana ja hyväryhtisenä seisominen tarkoita sitä, että olen jäykistänyt itseni monin eri tavoin ja estänyt liikkeen virtaavuuden. ”Kruunu pään päällä” pysyy vaikka lonkkanivel ei yliojennu ja selän asento tuntuu vielä vähän eteenpäin kaatuvalta. Opettelen, erehdyn, korjaan ja onnistun! I still believe that one day, I will be the Dancing Queen.
Mari Kurtti, vakio- ja latinalaistanssin harrastaja Mikkelistä ja ensimmäisen vuoden tanssinopettajaopiskelija OAMK/paritanssi