Rock’n’rollin euroopanmestaruuskilpailuiden yhteydessä, Moskovassa, kisatussa boogie woogien maailman cupissa tehtiin toukokuun lopussa historiaa, kun Juho Päivinen ja Mari Munne voittivat mestaruden ensimmäistä kertaa Suomeen! Kevään kisakausi ei olisi voinut saada makeampaa päätöstä ja voitto on ehdottomasti ansaittu kunnianosoitus suorituksen takana olevasta kovasta työstä.
Päivinen ja Munne antoivat STUL:n blogille haastattelun kommentoiden huikean voittonsa lisäksi kulunutta kisakautta, RS-lajeja ja kilpailuja Suomessa sekä tiedotuksessa tapahtunutta viivettä juuri merkittävän voiton hetkellä.
∴
Ensinnä onnittelut mahtavasta voitostanne boogie woogien maailman cupissa!
Miltä voitto Moskovassa maistui?
MARI: ”Kiitos! Kisaan lähtiessä molemmilla taisi olla mielessä mahdollisuus voittamisesta, sillä kilpailusta puuttui kolme maailman kärkipareista. Silti voittamisesta ei juteltu eikä sitä asetettu tietoisesti tavoitteeksi kyseiseen kisaan, jotta vältyttäisiin turhilta paineilta, joita itsellemme asetamme. Päivän mittaan olimme kierros toisensa jälkeen tuloksissa ensimmäisinä ja finaalissa kasvatimme eroa hopealle jääneeseen pariin entisestään. Korkeimmalla korokkeella seisoessa ja Maamme-laulun soidessa fiilis oli sanoinkuvaamattoman hyvä! Parempaa päätöstä kevätkaudellemme emme olisi voineet toivoa.
JUHO: ”Kiitos! Ehkä ensimmäinen tunne tuloksen varmistuttua oli suuri helpotus, sillä oli erilaista mennä finaaliin tanssimaan, kun oli voittanut neljännes- ja semifinaalin. Paineet olivat suuremmat, kun semifinaalissa ero toiseksi tulleeseen pariin oli suhteellisen marginaalinen. Palkintojenjaossa totesimme toisillemme ennen kuin lähdimme kiittämään yleisöä, että ‘’vitsi miten siistiä tää on’’; raskaan kevään päätti nyt valtava onnellisuuden ja ylpeyden tunne.
Kisakautenne on kaikkiaan ollut voitokas, mutta missä kisoissa tanssimisesta nautitte nyt päättyneellä kisakaudella eniten ja miksi
MARI: ”Ehdottomasti maaliskuussa Valbonnessa, Ranskassa tanssituissa World Cup -kilpailuissa tanssiminen tuntui parhaalta. Avasimme kyseisessä kilpailussa kansainvälisen kilpailukauden tälle vuodelle ja pääsimme näyttämään, mitä joulun pyhinä oltiin harjoiteltu. Erityisesti finaalin nopealla kierroksella fiilis oli mieletön ja saavutimme tavoitteemme, joka oli pronssisija.
JUHO: ”Varmaan Valbonnessa. Tanssimme siellä ensimmäistä kertaa palkintopallille. Kilpailupaikka oli hienosti järjestetty, valmistautumisemme oli onnistunut erinomaisesti ja kilpailupäivänä tuntui, että kaikki on kohdallaan ja tanssi tuntui varmalta ja vahvalta. Vuoden 2017 nelosputken jälkeen oli kuin unelmien täyttymys voittaa yksi podium-pareista vuoden avaavassa maailmancupissa.
Mikä on ollut antoisinta kuluneella treenikaudella?
MARI: ”Päätimme vuoden 2018 alussa panostaa entistä enemmän kilpauraamme nostamalla harjoittelumäärää. Tästä seuraten tanssiminen ja oheistreenit vievät ison osan viikoistamme sekä myös ajatuksistamme harjoitusten ulkopuolellakin. Antoisinta on ollut huomata oma kehitys ja uudenlainen urheilun ilo harjoittelun monipuolistuessa.
JUHO: ”Ammattilaisten kanssa työskentely. Olemme tällä kaudella tehneet huomattavasti enemmän töitä oman alansa huippujen seurassa ja saaneet enemmän valmennusta niin tanssissa kuin oheisharjoittelussakin verrattuna aikaisempiin kausiin.
Totesitte tulostiedotuskommentissanne, että cupissa teknisen osaamisen ja toisaalta musikaalisuuden erottaneen teitä muusta kilpailijaporukasta. Ovatko mainitut salainen aseenne?
MARI: ”Moskovan kilpailussa valttimme olivat ehdottomasti nämä osa-alueet, mutta sanoisin varsinaisen salaisen aseemme kuitenkin löytyvän monipuolisesta tanssillisuudestamme joka kumpuaa edellisistä harrastuksistamme (Mari: vakio- ja latinalaistanssi, Juho: rivitanssi ja west coast swing). Tuomme lattialle hyvin omanlaistamme materiaalia, joka eroaa muista pareista.
JUHO: ”Kun kaikki on kohdallaan, niin tiedämme olevamme ”vaarallinen’’ pari näiden osa-aluiden kohdalla, mutta tasaisuus suorituksissamme vielä puuttuu kilpailujen välillä ja kilpailujen sisällä. Kesällä harjoittelumme tähtääkin siihen, että tanssi olisi hyvää ja rytmisesti erittäin tarkkaa läpi kilpailun.
Oletteko tänä vuonna treenanneet jotenkin erityisesti tai keskittyneet jonkin tietyn osa-alueen kehittämiseen?
MARI: ”Lajiharjoittelussa olemme keskittyneet perustekniikkaan erityisen paljon. Tämän lisäksi oheisharjottelussa on huomioitu peruskunto ja lihaskunto harjoittelu, jota ei aiemmin ollut.
JUHO: ”Voisi sanoa, että vuoden päivät olemme kiinnittäneet erityisen paljon huomiota jalkatekniikkaan: rytmiin ja askeleeseen. Sillä osa-alueella unelmamme on olla ylivertaisia, että tuomarit, katsojat ja muut kilpailijat voisivat todeta, että ”tuolla suomalaisparilla on kyllä maailman paras jalkatekniikka, voi kun voisin itsekin tanssia noin”. Huipulla tanssiminen ja kilpaileminen vaatii myös kuvioilta paljon, kun kierroksia tulee päivän mittaan useita, ehdimme esittelemään huippukuvioitamme monesti saman päivän aikana ja kuviot ‘’kuluvat’’ nopeasti. Olemmekin nyt puolen vuoden aikana ‘’tehtailleet’’ meille epätavallisen suuren määrän uusia teknisesti haastavia kuvioita, nostoja ja ‘’temppuja’’, jotta tanssin monipuolisuus säilyisi ja jotta varsinkin finaaleissa olisi jotain uutta näytettävää.
Rakennatteko kilpailusuunnitelmat kisakohtaisesti?
MARI: ”Teemme harjoitus- ja kilpailusuunnitelmamme päävalmentajamme Pirjo Koivulan kanssa puolen vuoden sykleissä. Seuraavaksi pitäisi istua alas suunnittelemaan syyskautta.
JUHO: ”Koivulan kanssa keskustelemme eri kilpailujen tavoitteista ja ‘’tärkeydestä’’, jotta kautta saisi rytmitettyä niin, että myös viimeisessä kilpailussa olisi paukkuja vielä jäljellä. Tänä keväänä kilpailimme kolmet GP-kilpailut, SM-kilpailut, kolme world cupin osakilpailua ja Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Edellämainituista kuukauden sisään tanssittiin neljä kilpailua, jotka olivat tärkeyshierarkiassa erittäin korkealla, joten kovin työ tanssin eteen tulikin tehdä jo hyvissä ajoin ennen huhtikuun loppua. Osaan kilpailuista lähdemme vain kokeilemaan uusia kuvioita tai tekniikan tasoa kisavedossa, toisiin taas valmistaudutaan kokonaisvaltaisemmin tsekkaamalla, että kaikki kilpailuissa arvioitavat osa-alueet olisivat kohdallaan. Näitä tuomaroitavia osa-alueita on: jalkatekniikka, parityöskentely, kuviot, musiikintulkinta ja tanssin kokonaisuus.
Mistä otatte inspiraatiota ja vaikutteita tanssiin sekä koreografioihinne?
MARI: ”Ideoita kuvioihimme haemme muista tanssilajeista. Tälläkin hetkellä repertuaaristamme löytyy kuvioita esimerkiksi salsasta, west coast swingistä sekä pariluistelusta.
JUHO: ”Rakastamme tanssia, kaikissa sen muodoissaan: kaikki kaunis kiehtoo meitä ja katsomme paljon eri lajien videoita. Lattareita katsomme paljon, ihailemme maailman huippu latinalaistanssijoiden liikekieltä ja tarkkuutta, toki sieltä muutamia hyviä kuvioitakin olemme saaneet taivutettua boogie woogien rytmeihin, erityisesti rumbasta hitaaseen boogie woogieen! West coast swing on hyvin lähelllä lajiamme, sillä tansseissa on sama perusaskel ja olemme saaneet paljon ideoita kuvioihin sekä niiden variaatioihin juuri ‘’westistä’’. Tänä keväänä olemme myös saaneet inspiraatiota uusiin vaativiin nostoihin muun muassa katsomalla olympialaisten paritaitoluisteluja ja heidän nostojaan, salsaa ja modernia tanssia. Toki pyrimme siihen, että tanssissamme olisi jotain boogie woogielle tyypillistä ja ominaista, mutta haluamme erottua (monen mielestä varmasti liikaakin) modernina ja rohkeasti kokeilevana parina.
Millaista oheistreeniä teette lajitreenin rinnalla, vai teettekö?
MARI: ”Peruskuntoa treenaamme matalasykkeisillä lenkeillä joko juosten, pyöräillen tai uiden. Lisäksi käymme Turun TFW -kuntosalilla kehittämässä lihaskuntoamme.
JUHO: ”Viikko-ohjelmaamme kuuluu siis lajiharjoittelun lisäksi peruskuntoharjoittelua ja voimatreeniä sekä kehonhuoltoa. Tanssillisten taitojen lisäksi fyysisten valmiusten kehittäminen on avannut meille ovia niin paremman tekniikan ylläpitämiseen kuin vaativampien kuvioiden tai nostojen tekemiseen vielä raskaan kilpailupäivän lopuksi. Kun harjoituskerrat viikossa käyvät yli kymmenen opintojen ja töiden ohella, täytyy lihashuollon (ja itsestäänselvästi syömisen ja levon) olla kohdillaan, jotta kroppa jaksaa viikosta toiseen ylittää itseään treeneissä.
Palataan vielä maailman cup -voittoonne. Miltä muiden tanssi näytti?
MARI: ”Pyrimme keskittymään kisapäivän aikana ainoastaan omaan tekemiseemme ja siksi on vaikea sanoa muiden tanssista paljoakaan. Suomalaisia kävimme luonnollisesti kannustamassa ja heidän tanssinsa näytti erinomaiselta! Meillä on hyvä joukkue kilpailemassa kansainvälisesti tällä hetkellä.
JUHO: ”Muiden tanssi näytti hyvältä ja vahvalta, tuntuikin, että monilla oli iso tsemppi päällä kevätkauden viimeiseen kilpailuun. Paljoa emme keskittyneet päivän aikana muihin pareihin, mutta videolta katsoessa oli kyllä selvää, että kärki erottui muista pareista kilpailussa.
Kenet koitte tapahtuman aikana tiukimmaksi haastajaksenne ja miksi?
MARI: ”Ruotsin uusin kansainvälisesti kilpaileva pari Sara Victorin ja Pontus Spelmans ovat erittäin lahjakkaita ja potentiaalinen tulevaisuuden huippupari. Molemmat ovat aiempien pariensa kanssa kuuluneet finaaliporukkaan. Kyseessä oli parin ensimmäinen kansainvälinen kilpailu ja heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien heidän tanssinsa näytti hyvältä!
JUHO: ”Toiseksi tulleen pari, Ruotsin Spelmans – Victorinin. Kilpailu oli heidän ensimmäinen kansainvälinen kilpailunsa yhdessä: molemmat ovat kilpailleet eri parien kanssa aiemmin (Spelmans junioreiden maailmanmestari ja MM- ja EM-finalisti aikuisissa vuonna 2016, kun itse jäimme semifinaaliin). Väkisinkin tuli ajatus, että noinkohan he voittavat meidät, sillä uuden parin tai pariyhdestelmän ehdoton valtti kilpailuissa on tuore tanssi ja tuoreet kuviot. Aiemmin viittasimme kuvioiden osalta niiden nopeaan kulumiseen, mutta kun kaikki kuviot ovat täysin uusia ja pari teknisesti taitava, on se vaarallinen yhdistelmä muita pareja vastaan. Jännitys tiivistyi finaalissa, kun eromme hitaan finaalin jälkeen ei ollut kovin suuri ja he tanssivat finaalin nopean kierroksen ensimmäisenä parina. Me tulimme tanssimaan heti heidän perään, joten meitä kahta paria saattoi vertailla helpommin.
Missä suomalaiset kilpailunjärjestäjät voisivat ottaa oppia ulkomaisista kilpailutapahtumista? Entäpä yleisöt?
MARI: ”Puitteet varsinkin Venäjällä ovat aina henkeäsalpaavat. Kisapaikkana toimii valtava jäähalli, lavaa ympäröi valot ja lavan taustalla on screeni ja lisää valoja. Kaikki tehdään yksinkertaisesti isommin. Tähän ei kuitenkaan Suomessa ole tällä hetkellä rahkeita tai tarvetta kilpailijamäärien ollessa pienempiä. Suomalaiset kilpailunjärjestäjät tekevät erinomaista työtä ja onnistuvat luomaan kilpailuihin hyvän tunnelman. Suomalainen yleisö sen sijaan pesee usein ulkomaan yleisöt mennen tulleen kovaäänisellä kannustuksellaan!
JUHO: ”Ehkä ajatusta siitä, että kilpailut voisivat olla tapahtumia pelkän ”kilpailun” sijaan. Lajimme ovat sosiaalitansseja, joten sitä voisi hyödyntää enemmän kilpailujen jälkeen. Tänä vuonna Hämeenlinnassa oli kokeilu kilpailun järjestämisestä hieman normaalia myöhemmin, mikä sopi meille, jotka olemme tottuneet kansainvälisten kisojen rytmiin paremmin. Siitä oli mukava jatkaa tanssia illalla live bändin tahtiin. Yleisöltä toivoisimme, että he kannustaisivat pareja yhä enemmän ja isommin parempiin suorituksiin. Kansainvälisillä kisalattioilla saattaa välillä saada niin raikuvat suosionosoitukset, että fiilis on väkisinkin korkealla. Kotimaisissa kilpailuissa tuntuu välillä, että vaikka mitä tekisi, kannustaminen on ihan muutaman katsojan varassa ja tunnelma kohoaa illan viimeisissä finaaleissa sille tasolle, kun sen toivoisi olevan koko päivän.
Miltä kansainvälisenä kisaajana RS-lajien meno Suomessa tällä hetkellä näyttää?
MARI: ”Boogie Woogien A-luokan kärjessä on lahjakkaita pareja kirittämässä toisiaan, mikä on aina hyväksi parien kehittymiselle ja sitä kautta kansainvälisellekin menestykselle. Muissakin luokissa on lahjakkaita ja lupaavia tanssijoita! Kuitenkin kilpailijoita on melko vähän, mikä hidastaa lajin kehitystä ja näkyvyyden saamista.
JUHO: ”Boogie woogien osalta todella hyvältä. Suomen tämänhetkinen bw-joukkue on varmasti yksi vahvimmista koskaan; meillä on kaksi ‘’varmaa’’ finaaliparia ja yksi pari, joka tanssiessaan omalle tasolleen on semifinaalitasoa. Se on erittäin kova suoritus näin pieneltä maalta! Ainoastaan Ranska ja Ruotsi pystyvät samaan tällä hetkellä. Toki lajimme tarvitsisi lisää tanssijoita, etenkin junioreita, mutta tilanne on varmasti sama monissa muissakin lajeissa. Pienen lajin sisällä tuntuu kuitenkin olevan hyvä yhteishenki ja aikana, kun kilpailijoita ei tule ovista ja ikkunoista kaikki seurat tekevät voitavansa, ja hieman enemmänkin, jotta uusia pareja saataisiin nauttimaan RS-tansseista tanssisaleille tai kilpailuihin.
Rock’n’swing-lajeja tekevät vaikuttavat sitoutuneelta porukalta. Mikä RS-lajeissa koukuttaa vai onko se tämä tanssiminen ylipäätään?
MARI: ”Roc’n’Swing-tanssijat ovat tiivis porukka. Ollaan kaikki vähän kuin yhtä suurta perhettä. Kaikki kannustaa kaikkia! Lajit ovat itsessään kiehtovia siinäkin mielessä, ettei pareilla edes kilpailuissa ole valmista koreografiaa. Mutta kuten sanottu, tanssi on koukuttavaa kaikissa mahdollisissa muodoissa!
JUHO: ”Varmasti lajien rentous ja sosiaalisuus vetää puoleensa. Tanssijoilla on aina hauskaa oli pari sitten oma tai tuiki tuntematon, tanssi soljuu silti mukavasti. Tekijät taas varmasti kaikki ymmärtävät lajien nykyisen tilanteen: kaikkia tarvitaan, jotta lajille saadaan näkyvyyttä ja lisää harrastajia tanssien jatkumiseksi ja scenen suurentamiseksi.
Millä lajin suosio saataisiin kasvamaan suuremmaksi?
MARI: ”Suomessa on kolme maailmalla menestyvää paria ja heidän menestyksellään voitaisiin mielestäni koittaa saada lajille enemmän näkyvyyttä ja sitä kautta enemmän harrastajia ja kisaajia.
JUHO: ”Lajit, joissa suomalaiset pärjäävät tuntuvat olevan suosittuja, joten toisaalta jo ihmisten tietoisuus siitä, että Suomesta tulee kovia tanssijoita on hyvää PR.ää tanssille. Toisaalta tanssijat voisivat ottaa kesällä haasteekseen lähteä pihalle: esimerkiksi puistoihin tai toreille, musiikkia mukaan ja tanssimaan – näyttämään, miten kivaa ja hauskaa tanssiminen voikaan olla. Tanssijoiden rakkaus lajiin ja hyvä fiilis saisi näkyä myös salin ja kilpailujen sekä tapahtumien ulkopuolella enemmän!
Suomalaisia näkyy kisoissa, tuomareina ja osallistujina – boogie woogien maailman cupissakin kolme kilpailevaa paria ja kaksi tuomaria. Minkä ansiosta arvelette, että suomalaiset menestyvät?
MARI: ”Meillä on hyvä valmennus ja tiivis yhteisö. Teemme yhteistyötä ja saamme täten parhaat opit jokaiselta.
JUHO: ”Suomalaiset ovat enemmän tai vähemmän puurtajia, teemme paljon töitä tanssin eteen ja sen vuoksi. Kilpailuun on mukava mennä tanssijana, kun tietää, että esimerkiksi kilpailunjohtaja on suomalainen ja hänen ystävällinen ja kannustava hymynsä ottaa vastaan kilpalattialle tullessa. Ajantaisuus on tärkeää ja tuomarit varmasti ymmärtävät, että käymällä kansainväliset koulutukset ja tuomaroimalla kv-kilpailuja pysyy kosketus ajantasaisimpaan huippu-boogieen. Siten myös valmennus ja tietotaito pysyy korkealla tasolla, jotta kotimaiset tanssijat voisivat pärjätä yhä paremmin.
STUL pyrkii tiedottamaan kilpailuista ajantasaisesti. Vaikka tulostiedote medialle ja ilmoitus voitostanne liiton nettisivuilla lähtivät välittömästi tulosten julkistusten jälkeen, omakohtaiset kommenttinne ja tunnelmakuvat paikanpäältä eivät päässeet esille edes saman viikon aikana. Miltä se teistä tuntui tai mitä se teissä herätti?
MARI: ”Tottakai asia ihmetytti ja hetkellisesti myös harmitti. Kyseessä oli kuitenkin lopulta tietoteknillinen ongelma, eikä kukaan tahallaan ollut jättänyt kommenttejamme julkaisematta. Näille ei voi mitään. Toki me tanssiparina, boogie woogie lajina sekä myös Tanssiurheiluliitto olisi voinut saada menestyksen uutisoinnilla enemmän näkyvyyttä, mutta ei auta kuin voittaa uudestaan, niin tilanne voidaan korjata seuraavalla kerralla!
JUHO: ”Meissä asia herätti lähinnä suurta hämmennystä. Ihmettelimme, miksei meidän onnistuminen tunnu kiinnostavan. Toki harmittelimme myös, että meille henkilökohtaisesti sekä suomalaiselle boogie woogielle tärkeä päivä ei nyt näy välttämättä niin isosti somessa kuin olisimme toivoneet. Toki kommenttien saaminen julkisuuteen jälkeenpäin oli hienoa, mutta uutisena se ei ollut enää ajankohtainen somessa.
Mitä toivoisitte STUL:n tiedotukselta tai tuelta tanssijoita kohtaan?
MARI: ”Huomiota voisi kiinnittää yhteydenottokanaviin, joista tanssijoita tavoitellaan. Pyyntöä tulostiedotteesta voisi laittaa usean kanavan kautta, mikäli raporttia ei näy kisan jälkeisenä päivänä. Esimerkiksi Instagramissa viesti jää helpommin huomaamatta kuin esimerkiksi Facebookin kautta. Myös muuhun tulosten uutisointiin voitaisiin panostaa enemmän esimerkiksi lähettämällä tulostiedote kuvien kera myös paikallislehtiin.
JUHO: ”Suorempaa kommunikointia urheilijoiden kanssa. Myös meidän on tärkeä saada kuulla ajoissa, jos mahdollisia meitä koskevia ongelmia ilmenee, sillä meillä on kuitenkin vahvasti tunteet mukana urheilussa. Kun ajasta ja energiasta kuluu leijonaosa tavoitteelliseen harjoitteluun ja menestystä tavoitellaan isolla vaihteella, myös pettymyksen tunteet ‘’koneistoa’’ kohtaan ovat helposti suurempia, jos asiat eivät hoidu toivotulla tavalla.
Mitä muuta haluaisitte nostaa esille?
MARI: ”Elokuussa on harvinainen mahdollisuus päästä näkemään boogie woogieta maailman huipulta kun Tanssi Vieköön -tapahtuman yhteydessä järjestetään world cup -kilpailut! Jos siis joku vielä ei tiedä mitä boogie on tai on muuten kiinnostunut näkemään lajia, tule ihmeessä paikalle katsomaan ja kannustamaan!”
JUHO: ”Haluaisimme kannustaa RS ja VL porukoita tekemään enemmän yhteistyötä keskenään, me olemme Bolerossa pian vuoden päivät harjoitelleet samoissa tiloissa VL-tanssijoiden kanssa ja se on ollut meille, ja toivottavasti myös heille, hyvin antoisaa! Lajeilla on paljon opittavaa toinen toisiltaan ja esimerkiksi, vaikka monesti kilpailupäivät ovat pitkiä ja raskaita jo muutenkin, ihan kokeilumielessä voisi ajatella, että GP-kilpailussa olisi vakioiden/lattareiden/10-tanssin lisäksi esimerkiksi boogie woogien yleinen luokka tai muita RS-lajeja. Sama koskee vastavuoroisesti myös RS-kilpailuja. Olemme kuulleet lukemattomia kertoja siitä, miten haastavaa ja vaivalloista yhteisten asioiden järjestäminen saattaisi olla, kun eri lajit vaativat omat musiikit ja asiantuntijat, mutta samaan aikaan kuulemme, miten yhteistyötä lajien välillä pitäisi olla enemmän ja sitä tulisi syventää. Omasta puolestamme voimme sanoa, että urheilijat varmasti hyötyisivät toisen lajin urheilijoiden seurasta suuresti. Ruotsinmestaruudet ratkotaan niin VL- ja RS-lajeissa kuin discotanssissakin saman katon alla yhden viikonlopun aikana. Tunnelma kisaviikonloppuna (ainakin live streamin välityksellä) vaikuttaa hienolta ja tapahtuma on suuri. Olisipa Suomessakin aika kypsä sille, että tanssiurheilulle sydämensä menettäneet pääsisivät näyttämään taitojaan suuremmille yleisöille, kuin omille porukoilleen.
Lopuksi haluaisin kutsua kaikki kiinnostuneet seuraamaan matkaamme somessa vuoden tärkeimpään kilpailuun: MM-kilpailuun Stuttgartissa. Instagramissa meidät löytää käyttäjänimellä juma_boogie ja facebookissa sivuamme Mari Munne & Juho Päivinen voi käydä seuraamassa!”
∴
Juhon ja Marin liikkeitä voit seurata Instagramissa tunnisteella @juma_boogie
Facebookista parin sivut löytyvät: Mari Munne & Juho Päivinen.
//Kaisu Tomperi
Juho Päivinen ja Mari Munne palkittiin hopeamitalein Miamissa yöllä Suomen aikaa käydyssä boogie woogien World Cupissa, USA:ssa, Floridan osavaltiossa! Toinen suomalaispari, Samuli Kalliala ja Pinja Sarviluoma, tanssi niin ikään finaalijoukossa saavuttaen suorituksellaan seitsemännen sijan. Molemmat parit kehuivat kilpailun puitteita ja tunnelmaa kilpailuhallissa, jonne urheilijat kokivat itsensä tervetulleiksi.
Hopeamitalistit olivat ansaitusti tyytyväisiä omaan suoritukseensa ja kertoivat saaneensa finaaliin rennot ja teknisesti vahvat suoritukset, mikä näkyi lopulta selkeästi myös tuomaripisteissä. ”Tuntui hyvältä voittaa selvällä piste-erolla MM-kilpailussa elokuussa meidän ohi pronssille kiilannut pari!” totesivat Päivinen ja Munne vielä kommenteissaan. Suomalaisparin ohittivat tämän lauantain kilpailussa vain Norjan Sondre Olsen Bye ja Tatiana Georgiieevska ja taakseen Suomen pari jätti mitalisijoissa aiemmin potentiaalisiksi haastajikseen mainitut pronssivoittajat Pontus Spelmansin ja Sara Victorinin Ruotsista.
Kotkan Hyrrät järjestävät tänä viikonloppuna 20. SM-tason kilpailunsa isännöimällä 50-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi
Tanssiseura Spiral isännöi syksyn 2018 ensimmäisiä rock’n’swing-lajien grand prix -kilpailuja Tampereella lauantaina 29.9. Kilpailurupeama aloitettiin keskipäivällä ja tapahtumassa tanssittiin boogie woogie, bugg, rock’n’roll ja lindy hopp -luokat sekä erilliskilpailuina järjestetyt fusku ja rockabilly. Eniten osallistuvia pareja nähtiin tänä lauantaina buggin ja boogie woogien yleisissä AB -luokissa. Tyttöformaation lava oli tänäänkin kokonaan Tanssiseura Swing Team Ry:n Tehotyttöjen hallinnassa.
Voittoa kilpailusta tavoittelemaan lähteneet Munne ja Päivinen kommentoivat, jatkaneensa finaaliin tyytyväisinä mutta odottavaisin mielin. ”Tietynlaisia paineitahan se luo, mutta parempi näin, kuin että alemmilta sijoilta tarvitsisi lähteä kapuamaan.” Ennen finaaleja antamassaan haastattelussa pari mainitsi salaiseksi aseekseen näihin kisoihin, yhteisen tanssinsa ja uusien kuvioiden lisäksi, erityisesti hitaan kierroksen. Salainen ase mitä ilmeisimmin päti ja pari palkittiin kotiyleisön edessä kirkkaimmalla mitalilla. ”Mahtava fiilis!” pari iloitsi palkintojen jaon jälkeen. ”Kotiyleisön edessä vielä! Parempaa ei voi olla!”